Siili eli euroopansiili (Erinaceus europaeus) on yksi rakastetuimmista villieläimistämme – ja sen määrä vähenee suuressa osassa Eurooppaa. Lokakuussa 2024 IUCN siirsi siilin maailmanlaajuisella punaisella listallaan elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Siilikantojen arvellaan pienentyneen yli puolessa niistä maista, joissa laji elää. Monin paikoin lajin levinneisyysalueella kannan väheneminen näyttää olevan kymmenessä vuodessa lähes 30 % tai jopa enemmän – ja 30 % on raja, josta alkaen laji luokitellaan uhanalaiseksi. Suomessa siili elää levinneisyytensä pohjoisrajalla, jossa pitkät talvet tekevät selviytymisestä erityisen vaikeaa. Tässä artikkelissa kerromme siilin tilanteesta, sitä uhkaavista vaaroista ja siitä, miten jokainen voi auttaa.
Siilit vähenevät eri puolilla Eurooppaa
IUCN:n mukaan siilikannat ovat maakohtaisten arvioiden perusteella pienentyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana 16–33 %, ja paikallisissa tutkimuksissa on raportoitu jopa 50 %:n vähenemistä Baijerissa (Saksa) ja Flanderissa (Belgia). State of Britain’s Hedgehogs 2022 -raportin mukaan Ison-Britannian maaseudun siilikannat pienenivät kahdessa vuosikymmenessä vähintään kolmanneksella ja enimmillään kolmella neljänneksellä, ja Britannian nisäkkäiden vuoden 2020 punaisella listalla siili on luokiteltu vaarantuneeksi. Alankomaissa siilien määrä väheni 25–50 % vuosina 1994–2018. Ruotsin vuoden 2025 punaisella listalla siili siirrettiin silmälläpidettävästä vaarantuneeksi, kun kannan arvioitiin pienentyneen 48 % kahdessatoista vuodessa, ja Norjassa siili on luokiteltu silmälläpidettäväksi vuodesta 2021 lähtien. Vuonna 2025 Biological Conservation -lehdessä julkaistussa katsauksessa todettiin, että Euroopan siililajit ovat vähenemässä tai niiden seuranta on liian puutteellista luotettavan arvion tekemiseen – tai molempia. Maaliskuussa 2025 Oxfordin yliopisto kertoi, että yksi katsauksen kirjoittajista teki Euroopan parlamentin kanssa työtä EU:n laajuisen siilien suojelustrategian parissa.
Siili Suomessa
Suomessa kulkee siilin levinneisyyden pohjoisraja: lajin yhtenäinen esiintymisalue ulottuu suunnilleen Tornio–Kuhmo-linjalle, ja pohjoisempana siilejä nähdään vain satunnaisesti. Siili on luonnonsuojelulain (9/2023) 69 §:n nojalla rauhoitettu laji. Suomen lajien vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa (Punainen kirja) siili luokiteltiin elinvoimaiseksi (LC). Siilien määrästä Suomessa ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, ja suomalaisen siilitutkijan mukaan ilmoitetut liikennekuolemat ja havainnot viittaavat siihen, että siilit vähenevät myös meillä. Lyhyt pohjoinen kesä jättää vähän aikaa paritteluun, poikasten kasvattamiseen ja rasvavarastojen keräämiseen ennen pitkää talvihorrosta. Itä-Suomessa radiolähettimin seuratut siilit horrostivat noin 223 päivää – yli seitsemän kuukautta, mikä on pisin lajilta raportoitu talvihorros. Meillä siilit elävät pääasiassa ihmisten lähellä – pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa.
Miksi siilit vähenevät?
Suurin osa merkittävimmistä uhista on ihmisen aiheuttamia. Liikenne tappaa Euroopassa vuosittain satoja tuhansia siilejä: 1990-luvun lopun tutkimuksissa arvioitiin, että liikenteessä kuolee vuodessa 113 000–340 000 siiliä Alankomaissa ja 230 000–350 000 Belgiassa. Umpinaiset aidat ja muurit pirstovat elinympäristöjä ja estävät siilejä kulkemasta pihalta toiselle. Maatalouden tehostuminen, torjunta-aineet ja hyönteiskato vähentävät siilien ravintoa. Vuonna 2024 julkaistussa tanskalaisessa tutkimuksessa 115 kuolleesta siilistä 84 %:lla todettiin jyrsijämyrkkyjen, 43 %:lla hyönteismyrkkyjen ja 50 %:lla rikkakasvimyrkkyjen jäämiä – vielä ei kuitenkaan tiedetä, ovatko nämä pitoisuudet siileille haitallisia. Myös leudot ja epävakaat talvet voivat olla ongelma: lämpiminä jaksoina horrostavat siilit kuluttavat rasvaa nopeammin ja saattavat heräillä useammin, ja jokainen herääminen syö varastoja, joita ne tarvitsevat selvitäkseen kevääseen.
Robottiruohonleikkurit – kasvava uhka
Robottiruohonleikkurit ovat siileille kasvava – ja ehkäistävissä oleva – uhka. Vuoden 2024 tutkimuksessa Oxfordin yliopiston, tanskalaisten yliopistojen ja saksalaisen eläintarha- ja villieläintutkimuslaitoksen Leibniz-IZW:n tutkijat testasivat 19 robottileikkurimallia kuolleilla siileillä. Osa malleista aiheutti vammoja, osa ei lainkaan, ja kaikissa tapauksissa yhtä lukuun ottamatta leikkuri havaitsi siilin vasta osuttuaan siihen. Saksassa 71 siilien hoitokeskusta raportoi 16 kuukauden aikana vuosina 2022–2023 kaikkiaan 370 siilistä, joilla oli puutarhakoneiden aiheuttamia viiltovammoja; niistä vähintään 47 % kuoli tai jouduttiin lopettamaan. Tutkimuksen mukaan monet näistä vammoista saattoivat olla robottileikkureiden aiheuttamia – ja monia loukkaantuneita siilejä ei koskaan löydetä. Siilit liikkuvat öisin, eikä kerälle käpertyminen suojaa niitä teriltä. Tärkein viesti: käytä robottiruohonleikkuria vain päivänvalossa – ei koskaan hämärässä eikä yöllä.
Miten voit auttaa siilejä?
Tee aitaan siilin kulkuaukko – 13 × 13 cm:n aukko aidan alareunassa päästää siilit kulkemaan pihalta toiselle, ja pihojen yhdistäminen toisiinsa on yksi tehokkaimmista keinoista, joilla voit auttaa. Älä koskaan käytä robottiruohonleikkuria hämärän laskeuduttua. Jätä pihaan luonnontilaisia nurkkauksia – lehtikasat, pölkkykasat ja risukasat tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Tarjoa raikasta vettä matalassa astiassa. Lisäruoaksi sopii – etenkin syksyllä – lihapohjainen kissanruoka (ei kalapohjainen) tai liotettu kissan kuivaruoka. Älä koskaan anna maitoa: siilit eivät siedä laktoosia, ja maito aiheuttaa niille ripulia. Jätä myös leipä pois, sillä sen ravintoarvo on siileille lähes olematon. Vältä torjunta-aineita ja etanamyrkkyrakeita, jotka voivat myrkyttää siilejä ja tappaa selkärangattomia, joita siilit syövät. Tarkista aina kokkokasat, lehtikasat ja pitkä heinikko ennen polttamista, siivoamista tai niittämistä. Tee lammikkoon loiva reuna tai nousuramppi: siilit ovat hyviä uimareita, mutta ne voivat hukkua, jos ne eivät pääse kiipeämään pois vedestä.
Rakenna siilille talvipesä
Yksi parhaista tavoista auttaa siilejä on rakentaa talvipesä eli siilitalo. Suomessa talvihorros saattaa kestää yli seitsemän kuukautta, ja kuiva, hyvin eristetty pesä voi ratkaista, selviääkö siili talvesta. Pesän rakentaminen on yksinkertaista. Nämä ohjeet perustuvat Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL), WWF Suomen ja oman SiiliSaari-pesäohjeemme neuvoihin:
Rakenna käsittelemättömistä laudoista laatikko ILMAN pohjaa; sen tulee olla vähintään 40 cm leveä ja 40 cm korkea. ÄLÄ käytä vaneria: se ei hengitä, joten kosteus tiivistyy pesän sisään ja pesä homehtuu. Avoimen pohjan ansiosta virtsa valuu maahan ja pesä pysyy kuivana. Sahaa yhden seinän alaosaan noin 10 × 15 cm:n sisäänkäynti ja kiinnitä siihen kolmesta laudasta tehty, noin 20 cm pitkä tunneli – tunneli estää kettuja ja kissoja ylettymästä pesän sisälle. Poraa kumpaankin yläkulmaan pienet tuuletusreiät homeen estämiseksi. Tee kannesta vedenpitävä ja irrotettava – kattohuopa toimii hyvin. Levitä laatikon sisälle ensin kerros soraa vedenpoistoa varten, sen päälle kerros multaa ja täytä sitten laatikko lähes kanteen asti kuivilla lehdillä ja oljilla. Sijoita pesä rauhalliseen, varjoisaan ja kuivaan paikkaan etäälle teistä ja suojaan vallitsevalta tuulelta – ei kohtaan, josta kevätaurinko sulattaa lumet ensimmäisenä, eikä kosteaan notkoon, johon sulamisvedet kerääntyvät. Kasaa laatikon päälle ja ympärille lehtiä, risuja tai multaa (mutta ei sisäänkäynnin eteen) lisäeristeeksi. Pesän tulee olla paikallaan elo–syyskuussa, viimeistään syyskuun lopussa. Älä avaa pesää äläkä häiritse sitä lokakuusta kevääseen. Anna lumen kasautua pesän päälle – lumi eristää pesää. Puhdista pesä huhtikuun lopulla tai toukokuussa, kun olet varma, että siili on lähtenyt, mutta ennen lisääntymiskautta. Käytä käsineitä ja hengityssuojainta (mieluiten FFP3): vanha pesämateriaali pölyää, ja pesässä on voinut käydä metsämyyriä, joiden jätöksissä voi olla myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Huuhtele laatikko kuumalla vedellä ilman pesuainetta, anna sen kuivua ja täytä se uusilla lehdillä. Vaihda täyte seuraavaa talvea varten heinä- ja elokuun vaihteessa – mutta vain, jos olet varma, että pesä on tyhjä, sillä poikasineen häiritty emo voi hylätä poikasensa tai jopa tappaa ne. Jos pesässä asuu siiliperhe, jätä pesä rauhaan ja puhdista se alkusyksystä, kun perhe on lähtenyt.
Siili kurkistaa puisesta suojastaan. Yksinkertainenkin siilitalo voi pelastaa siilin hengen talvella. Kuva: Alexas Fotos / Pexels.
Yksityiskohtaiset rakennusohjeet löydät omasta SiiliSaari-ohjeestamme (siilisaari.fi) sekä Suomen luonnonsuojeluliiton (sll.fi) ja WWF Suomen (wwf.fi) sivuilta.
Osaatko rakentaa siilitalon ja olisitko valmis rakentamaan niitä myös muille? Ota meihin yhteyttä, niin saatamme sinut yhteen apua tarvitsevien kanssa. Yhdessä voimme auttaa Vaasan seudun siilejä selviytymään talvesta.
Löysitkö loukkaantuneen siilin?
Siili tarvitsee apua, jos se horjuu, makaa liikkumatta avoimella paikalla, on liikkeellä talvella tai sillä on näkyviä vammoja. Myös päivänvalossa liikkuminen on varoitusmerkki, sillä terveet siilit ovat yöeläimiä – kesällä imettävä emo voi tosin käydä päivälläkin hetken ruokaa etsimässä. Kärpäsenmunat (ne näyttävät pieniltä riisinjyviltä) tai toukat siilissä ovat hätätilanne. Syyskuun lopusta alkaen selvästi alle noin 600 g painava siili tuskin selviää Suomen pitkästä talvihorroksesta ilman apua. Loppukesällä pienet siilit ovat kuitenkin usein terveitä nuoria yksilöitä: keskikesällä syntyneet poikaset painavat vieroitusvaiheessa, yleensä elokuun alussa, vain noin 120–350 g. Anna terveiden siilien olla rauhassa, äläkä ota siiliä kiinni vain punnitaksesi sen. Lain mukaan siilin saa ottaa haltuun vain, jos se on sairas, loukkaantunut tai muuten avuton, ja silloinkin vain lyhytaikaisesti – ensiavun antamiseksi tai hoitoon toimittamiseksi. Jos olet epävarma, soita meille aukioloaikanamme ennen kuin nostat siilin. Jos siili todella tarvitsee apua, toimi näin. Laita ensin käteesi paksut käsineet ja nosta siili korkeareunaiseen pahvilaatikkoon, jonka pohjalla on pyyhe. Lämmitä siiliä seuraavaksi pyyhkeeseen käärityllä kuumavesipullolla ja jätä laatikkoon tilaa, jotta se pääsee siirtymään kauemmas pullosta; jäähtymään jätetty pullo tekee enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos siili vuotaa verta tai siinä on kärpäsenmunia tai toukkia, älä lämmitä sitä – se tarvitsee heti eläinlääkärin hoitoa (ks. alla). Älä lämmitä siiliä myöskään kuumalla säällä. Kun siili on lämmennyt, tarjoa sille vettä matalassa astiassa ja vähän lihapohjaista kissanruokaa – ei koskaan maitoa. Soita sitten meille numeroon (06) 321 7300 ja tuo siili Eläinklinikka Saareen (Gerbyntie 18, Vaasa). Annamme sille ensiavun, ja klinikkamme ylläpitämä siilien kuntoutuskeskus SiiliSaari Care Center ottaa siilin jatkohoitoonsa. Olemme avoinna ma–pe 7.45–17.00. Illalla tai viikonloppuna pidä siili laatikossaan rauhallisessa paikassa ja tuo se meille, kun olemme taas avoinna – mutta jos se vuotaa verta, siinä on kärpäsenmunia tai toukkia tai se on lyyhistynyt, soita eläinlääkäripäivystykseen numeroon 0600 399 299.
Vasemmalla 420 g:n siili, oikealla 750 g:n siili – puhelin kokovertailuna. Syyskuun lopusta alkaen selvästi alle 600 g painava siili tuskin selviää talvihorroksesta ilman apua, mutta loppukesällä pienet siilit ovat usein terveitä nuoria yksilöitä. Kuva: Eläinklinikka Saari.
Siilin elämää lyhyesti
Siili on yöeläin, joka kulkee ravintoa etsiessään noin 1–2 km yössä. Sen selkää ja kylkiä peittää noin 5 000–7 000 piikkiä. Se syö pääasiassa maassa eläviä selkärangattomia – kovakuoriaisia, perhostoukkia, kastematoja, etanoita ja kotiloita – minkä ansiosta se on tervetullut vieras jokaisessa puutarhassa. Suomessa talvihorros kestää yleensä noin lokakuusta huhti- tai toukokuuhun. Horroksen aikana siilin syke hidastuu noin 190:stä noin 20 lyöntiin minuutissa, ruumiinlämpö laskee noin 35 °C:sta vain muutamaan asteeseen, ja siili elää rasvavarastojensa varassa ja menettää huomattavan osan painostaan. Suomen siilit parittelevat toukokuusta alkaen, ja keskikesällä syntyvässä poikueessa on yleensä kolmesta seitsemään poikasta. Luonnossa siilit elävät tavallisesti kahdesta kolmeen vuotta. Suositukset siilin vähimmäispainosta ennen talvihorrosta vaihtelevat. British Hedgehog Preservation Societyn mukaan ehdoton vähimmäispaino on noin 450 g, SEY Suomen eläinsuojelu suosittelee vähintään noin 600 g:n painoa ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) 800 g:n painoa.
