Artikkelit

Koiran korvatulehdus eli ulkokorvatulehdus (otitis externa) on korvakäytävän tulehdus ja yksi yleisimmistä eläinlääkärikäynnin syistä. Koira ravistelee päätään ja raapii korviaan, ja korva haisee pahalta tai siitä vuotaa eritettä. Älä jää odottamaan, että tulehdus paranee itsestään: kunnolla tutkittuina ja hoidettuina useimmat äkilliset korvatulehdukset paranevat 2–4 viikossa. Toistuvan tulehduksen taustalla on lähes aina jokin perussyy, joka on selvitettävä ja pidettävä hallinnassa. Tässä artikkelissa kerromme, mistä korvatulehduksen tunnistaa, mitä vastaanotolla tapahtuu, mitä hoito maksaa Eläinklinikka Saaressa ja miten tulehduksen uusiutumista voi ehkäistä.

Myrkytys on yleinen syy päivystyskäyntiin eläinlääkärillä. Usein koira tai kissa myrkyttyy syötyään jotain, mikä on meille harmitonta mutta sille myrkyllistä, kuten suklaata, ksylitolia tai viinirypäleitä – tai päästyään käsiksi ihmisten lääkkeisiin. Myrkytyksen vakavuus riippuu aineesta, nielaistusta määrästä ja eläimen koosta. Myrkytysepäilyssä kannattaa aina soittaa heti eläinlääkärille, vaikka lemmikki vaikuttaisi vielä täysin terveeltä. Monien myrkkyjen kohdalla hoito tehoaa parhaiten – tai ainoastaan – ennen kuin oireita ilmaantuu.

Suomessa ei enää suositella, että jokainen lemmikki madotetaan ”varmuuden vuoksi” useita kertoja vuodessa. Sisäloisten torjunta perustuu nykyään riskinarvioon: koiran- ja kissanpennut sekä metsästävät, vapaana liikkuvat tai matkustavat eläimet madotetaan ohjelman mukaan, kun taas terve, vähäriskinen aikuinen voidaan tutkia ulostenäytteellä ja lääkitä vain tarvittaessa. Ajatus on yksinkertainen – lääkitään oikeaan aikaan ja oikeasta syystä, ei kalenterin mukaan. Alta löydät eurooppalaiseen ESCCAP-ohjeistukseen ja suomalaiseen käytäntöön perustuvat nykyiset suositukset kaikenikäisille kissoille ja koirille. Kerromme myös matotartunnan oireista, valmisteen valinnasta sekä matkustavien koirien lakisääteisestä heisimatolääkityksestä.

Leikkausta tekevä eläinlääkäri ei voi samalla antaa koko huomiotaan anestesialle eli nukutukselle. Koulutettu klinikkaeläinhoitaja seuraa monitoreja, reagoi muutoksiin ja huolehtii potilaasta ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen. Laajojen tutkimusten mukaan anestesiakuoleman tärkeimmät riskitekijät ovat potilaan terveydentila ennen anestesiaa (ASA-luokitus), ikä, paino sekä toimenpiteen laajuus ja kiireellisyys. Niihin voi toimenpidepäivänä harvoin vaikuttaa, valvontaan sen sijaan voi: kissoilla pulssin tarkistaminen ja pulssioksimetrin käyttö anestesian aikana on yhdistetty pienempään kuolemanriskiin. Eläinklinikka Saarella anestesiaa valvoo koulutettu hoitaja, jolloin eläinlääkäri voi keskittyä leikkaukseen.

Hypotermia eli alilämpöisyys on yksi anestesian yleisimmistä komplikaatioista. Kahdessa espanjalaisessa tutkimuksessa 84 %:lla koirista ja 97 %:lla kissoista ruumiinlämpö oli anestesian lopussa alle 38,5 °C (tutkimuksissa käytetty normaalin ruumiinlämmön alaraja). Koirista 32 %:lla ja kissoista 71 %:lla lämpö oli alle 36,5 °C. Anestesia-aineet heikentävät elimistön lämmönsäätelyä, verisuonet laajenevat ja pienet potilaat menettävät lämpöä nopeasti. Alilämpöisyys hidastaa lääkeaineiden aineenvaihduntaa ja pitkittää anestesiasta heräämistä, ja se voi heikentää veren hyytymistä ja sydämen toimintaa. Ihmisillä se lisää myös haavainfektioiden riskiä.

Anestesia on välttämätön osa kirurgiaa, hammashoitoa ja monia diagnostisia toimenpiteitä. Moni omistaja on siitä huolissaan, ja se on ymmärrettävää. Terveellä koiralla tai kissalla riski on kuitenkin pieni. Laaja brittiläinen CEPSAF-tutkimus (Brodbelt ym. 2008) kattoi vuosina 2002–2004 koirilla 98 036 ja kissoilla 79 178 anestesiaa ja sedaatiota. Tutkimuksessa kuoli 48 tunnin kuluessa anestesiaan tai sedaatioon liittyvistä syistä noin yksi koira 600:sta (0,17 %) ja yksi kissa 400:sta (0,24 %). Terveillä potilailla riski oli paljon pienempi: koirilla 0,05 % (1/1 849) ja kissoilla 0,11 % (1/895). Uudempi tutkimus (Redondo ym. 2024) kattoi 55 022 koirille tehtyä anestesiaa 405 klinikalla ja sairaalassa 21 maassa (yleisklinikat, lähetepotilaita hoitavat klinikat ja yliopistosairaalat), ja siinä luku oli 0,69 %. Lukuja ei voi verrata suoraan, koska potilaat ja määritelmät erosivat toisistaan.

Rokotukset ovat tehokkain tapa suojata lemmikkiä vakavilta tartuntataudeilta. Suomessa rokotussuositukset antaa Ruokavirasto. Muutamaa lakisääteistä vaatimusta lukuun ottamatta (ks. alempana kohdat Rabies Suomessa ja Matkustaminen lemmikin kanssa) ne eivät ole sitovia – eläinlääkäri tekee aina yksilöllisen arvion. Suositukset perustuvat kansainvälisiin WSAVA:n ohjeisiin (2024); kissojen osalta suomalainen kissalääketieteen yhdistys Catus on sovittanut ne Suomen oloihin.

Kissan tulehduksellista suolistosairautta (IBD) ja matala-asteista suoliston lymfoomaa on tunnetusti vaikea erottaa toisistaan. Molempia tavataan pääasiassa keski-ikäisillä ja iäkkäillä kissoilla, ja matala-asteinen lymfooma on hyvin harvinainen alle 8-vuotiailla. Oireisiin kuuluvat laihtuminen (yleisin oire), oksentelu, ripuli ja ruokahalun muutokset. Oireet voivat kuitenkin olla lieviä, eikä ripulia välttämättä ole lainkaan. Sairauksien erottaminen on tärkeää, koska niiden hoito ja ennuste voivat olla erilaiset: IBD:tä hoidetaan ruokavaliolla ja tarvittaessa kortikosteroideilla, kun taas matala-asteinen lymfooma vaatii yleensä lisäksi suun kautta annettavaa solunsalpaajahoitoa (kemoterapiaa).

Gastroskopia on tähystystutkimus, jossa taipuisa, kameralla varustettu tähystin (endoskooppi) viedään suun kautta ruokatorveen, mahalaukkuun ja ohutsuolen alkuosaan eli pohjukaissuoleen. Eläinlääkäri näkee limakalvon monitorilta, voi ottaa koepaloja (biopsioita) ja pystyy usein poistamaan nielaistun esineen – ilman kirurgista viiltoa.

Hammasresorptio on sairaus, jossa elimistön omat solut (odontoklastit) tuhoavat vähitellen hampaan kovakudoksia – juurisementtiä, dentiiniä ja kiillettä. Sairaus alkaa yleensä hampaan juuresta ienrajan alapuolelta ja pahenee ajan myötä. Se on yleisin kissoilla, mutta sitä tunnistetaan yhä useammin myös koirilla. Kun vaurio avautuu suuhun, se on usein kivulias – silti useimmilla sairastuneilla kissoilla ei näy selviä oireita, joten sairaus jää helposti huomaamatta.

Eläinlääkärikäynti on monelle kissalle stressaava kokemus. Vieras ympäristö, oudot hajut, koirien läsnäolo ja se, että tuntemattomat ihmiset käsittelevät kissaa, voivat laukaista voimakkaan stressireaktion. Stressi ei ole vain epämukavaa – se vaikuttaa myös kokeiden ja mittausten tuloksiin. Tutkimuksessa, jossa terveitä kissoja tuotiin eläinsairaalaan, verensokeri nousi useimmilla niistä yli normaalin, ja korkeimmillaan lukemat olivat noin 18 mmol/l. Tällaisia arvoja nähdään myös diabetesta sairastavilla kissoilla. Ilmiötä kutsutaan stressihyperglykemiaksi, ja sen vuoksi yksittäistä korkeaa arvoa ei voi yksinään tulkita diabeteksen merkiksi. Stressi vaikuttaa myös verenpaineeseen: terveillä kissoilla, joille oli implantoitu mittausanturi, systolinen verenpaine oli simuloidun klinikkakäynnin aikana keskimäärin noin 18 mmHg korkeampi kuin kissan oma 24 tunnin keskiarvo. Vaikutus vaihteli paljon sekä kissasta toiseen että käynnistä toiseen. Eläinklinikka Saarella olemme panostaneet kissojen hyvinvointiin, ja meillä on Silver-tason akkreditointi kansainvälisessä Cat Friendly Clinic -ohjelmassa (kissaystävällinen klinikka).

Puhkeamaton hammas on hammas, joka ei ole koskaan puhjennut ikenen läpi suuhun – se jää piiloon ikenen alle tai leukaluun sisään. Puhkeamattomia hampaita todetaan erityisen usein lyhytkuonoisilla (brakykefaalisilla) roduilla. Puhkeamattoman hampaan kruunun ympärille voi kehittyä nesteen täyttämä hammasaihekysta, joka suurenee vähitellen ja tuhoaa ympäröivää leukaluuta. Koska hammasta ei näe, ongelma huomataan usein vasta, kun vahinko on jo merkittävä – ellei hampaita röntgenkuvata. Klinikallamme otamme hammasröntgenkuvia ja poistamme puhkeamattomat hampaat ja hammasaihekystat kirurgisesti.

Joka kesä ihmiset löytävät pihalta tai polulta pienen siilin yksinään tai näkevät sellaisen liikkeellä päivänvalossa – ja ensimmäinen reaktio on nostaa se maasta ja auttaa. Joskus se pelastaa hengen. Joskus se taas tekee vahingossa orvon terveestä poikasesta, jonka emo oli vain muutaman metrin päässä. Tämä opas auttaa sinua erottamaan nämä tilanteet toisistaan ja kertoo tarkalleen, mitä tehdä – suomalaisittain ja Suomen lain mukaan.

Siili eli euroopansiili (Erinaceus europaeus) on yksi rakastetuimmista villieläimistämme – ja sen määrä vähenee suuressa osassa Eurooppaa. Lokakuussa 2024 IUCN siirsi siilin maailmanlaajuisella punaisella listallaan elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Siilikantojen arvellaan pienentyneen yli puolessa niistä maista, joissa laji elää. Monin paikoin lajin levinneisyysalueella kannan väheneminen näyttää olevan kymmenessä vuodessa lähes 30 % tai jopa enemmän – ja 30 % on raja, josta alkaen laji luokitellaan uhanalaiseksi. Suomessa siili elää levinneisyytensä pohjoisrajalla, jossa pitkät talvet tekevät selviytymisestä erityisen vaikeaa. Tässä artikkelissa kerromme siilin tilanteesta, sitä uhkaavista vaaroista ja siitä, miten jokainen voi auttaa.

Kohtutulehdus eli märkäkohtu (pyometra) on hengenvaarallinen infektio, jossa steriloimattoman naaraan kohtu täyttyy märällä. Se on steriloimattomien narttujen yleisimpiä vakavia sairauksia: niistä noin joka viides (19–24 % ruotsalaisessa vakuutusaineistossa) sairastuu siihen 10 ikävuoteen mennessä. Tautia esiintyy myös kissoilla. Kohtutulehdus vaatii yleensä päivystysleikkauksen, ja oireiden varhainen tunnistaminen voi pelastaa lemmikkisi hengen. Tässä artikkelissa kerromme, miltä oireet näyttävät, kuinka nopeasti kohtutulehdus kehittyy, miksi pelkät antibiootit eivät riitä, miten sitä hoidetaan Eläinklinikka Saaressa, mitä toipuminen vaatii ja miten taudin voi ehkäistä.

Eturistisiteen (CCL) repeämä on koirilla yksi yleisimmistä takajalan ontumisen syistä; kissoilla se on harvinaisempi. Lateral suture -tekniikka (lateraalisutuura) eli ekstrakapsulaarinen stabilointi on vakiintunut leikkausmenetelmä, jossa polvi stabiloidaan nivelen ulkopuolelle asetettavalla synteettisellä materiaalilla. Menetelmä sopii parhaiten pienemmille ja vähemmän aktiivisille koirille, ja sitä käytetään myös kissoilla. Klinikallamme leikkauksen tekee eläinlääkäri Pamela Kvarngård.

Krooninen munuaissairaus (CKD), tutummin munuaisten vajaatoiminta, on yksi ikääntyvien kissojen yleisimmistä sairauksista: yli 10-vuotiaista kissoista sitä voi sairastaa 30–40 % tai enemmänkin, vaikka useimmilla sairaus on vielä varhaisessa, lievässä vaiheessa. Koirilla se on paljon harvinaisempi, ja sitä todetaan pääasiassa iäkkäillä eläimillä – laajassa brittiläisessä tutkimuksessa lähes kaksi kolmasosaa sairastuneista koirista oli diagnoosihetkellä yli 12-vuotiaita. Munuaiset menettävät toimintakykyään hitaasti ja peruuttamattomasti, ja ensimmäiset merkit jäävät helposti huomaamatta. Munuaisten vajaatoiminta ei silti ole välitön kuolemantuomio: kun sairaus todetaan varhain ja ruokavalio sekä hoito ovat oikeat, moni kissa elää vielä vuosia ja moni koira useita kuukausia tai vuosia, ja elämänlaatu pysyy hyvänä. Tässä artikkelissa kerromme, miten oireet tunnistaa, mitä IRIS-vaiheet tarkoittavat, miten hoidamme munuaispotilaita Eläinklinikka Saarella, mitä lemmikille kannattaa syöttää ja mitä on odotettavissa.

Kyy (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkyllinen käärme, ja sitä tavataan lähes koko maassa, myös Pohjanmaalla. Puremia sattuu pääasiassa huhti–syyskuussa, jolloin kyyt ovat liikkeellä talvihorroksen jälkeen. Keväällä ja syksyllä ne paistattelevat usein aurinkoisilla, avoimilla rinteillä talvehtimispaikkojensa lähellä. Koirat saavat kyynpureman useimmin, koska ne nuuskivat käärmettä ja tökkivät sitä tassullaan. Siksi puremat osuvat yleensä päähän, kuonoon tai jalkoihin. Myös kissa voi saada kyynpureman. Kyynpurema on aina eläinlääkärin hoitoa vaativa hätätilanne.

Ruoka-allergia on yksi koirien ja kissojen kutinan syistä. Tutkimuksissa sitä todetaan noin 15–20 %:lla kutiavista lemmikeistä – harvemmin kuin ympäristöallergiaa (atopiaa). Moni omistaja epäilee syyksi viljoja, mutta koirilla yleisimmät aiheuttajat ovat eläinproteiineja, kuten nautaa, maitotuotteita ja kanaa. Ruoka-allergian voi todeta ainoastaan eliminaatiodieetin ja ruoka-altistuksen avulla, ja autamme sinua kummassakin.

Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) on ikääntyneiden kissojen yleisin hormonisairaus. Tutkimuksesta riippuen sitä sairastaa jopa noin joka kymmenes yli 10-vuotias kissa. Liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia (T4), mikä kiihdyttää aineenvaihduntaa ja kuormittaa monia elimiä, erityisesti sydäntä ja munuaisia. Hoitamattomana sairaus johtaa vakaviin komplikaatioihin. Hoidon ja säännöllisten seurantakäyntien avulla ennuste on yleensä hyvä, mutta samanaikaisesti todettu munuaissairaus voi vaikuttaa pitkän aikavälin ennusteeseen.

Parodontaalisairaus eli hampaan kiinnityskudoksen sairaus on yksi koirien ja kissojen yleisimmistä sairauksista: brittiläisillä eläinlääkäriasemilla se diagnosoidaan vuoden aikana noin 12,5 %:lla koirista ja 15 %:lla kissoista. Kun suu tutkitaan perusteellisesti yleisanestesiassa eli nukutuksessa, sairaus todetaan 44–100 %:lla koirista. Hoitamattomana se voi tuhota hampaita paikallaan pitäviä kudoksia, mikä johtaa luukatoon ja lopulta hampaiden menetykseen. PerioVive on hyaluronihappogeeli, jota käytetään hammastoimenpiteiden yhteydessä lisähoitona – ei itsenäisenä hoitona.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) totesi vuonna 2024 julkaistussa selvityksessään, että pieneläinlääkäripalveluiden markkinat olivat Suomessa keskittyneet voimakkaasti edeltäneiden kymmenen vuoden aikana yrityskauppojen myötä. Selvityksen mukaan markkinoita johti kaksi ulkomaisten pääomasijoittajien omistamaa ketjua, Evidensia ja Vireä. Vuoden 2023 liikevaihdolla mitattuna Evidensian valtakunnallinen markkinaosuus yksityisten pieneläinlääkäripalveluiden markkinoilla oli 40–50 % ja Vireän 10–20 % (KKV esittää osuudet vaihteluväleinä yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseksi). Eläinklinikka Saari on Vaasan ainoa perheomisteinen pieneläinklinikka, ja haluamme kertoa, miksi se on meille tärkeää.

Iensairaus (hampaiden kiinnityskudossairaus) on yksi koirien ja kissojen yleisimmistä terveysongelmista. Kun suu tutkitaan perusteellisesti nukutuksessa, useimmilta aikuisilta lemmikeiltä löytyy vähintään alkava iensairaus, usein 2–3 vuoden ikään mennessä. Iensairaus aiheuttaa kipua ja infektioita, ja se on yhdistetty sydän-, munuais- ja maksasairauksiin. Päivittäinen hampaiden harjaus on tehokkain tapa ehkäistä sitä kotona – ja moni lemmikki oppii hyväksymään harjauksen.

Viljattomista lemmikkiruoista tuli suuri trendi, ja niitä markkinoitiin ”luonnollisempina”. Heinäkuussa 2018 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA kuitenkin ilmoitti selvittävänsä sydänsairautta (DCM) koirilla, jotka söivät tiettyjä ruokia, joista monet olivat viljattomia. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä tutkimukset osoittavat – ja mitä me suosittelemme.

Ripuli on yksi yleisimmistä eläinlääkärikäyntien syistä. Useimmiten se on lievää ja menee ohi muutamassa päivässä – mutta ripuli voi olla myös merkki vakavasta sairaudesta. Kerromme, mistä ripuli johtuu, miten lemmikkiä hoidetaan kotona ja milloin kannattaa ottaa yhteyttä klinikkaan.

Avoin valtimotiehyt eli PDA on yksi koirien yleisimmistä synnynnäisistä sydänvioista. Valtimotiehyt on verisuoni, joka yhdistää aortan ja keuhkovaltimon ennen syntymää ja jonka pitäisi sulkeutua pian syntymän jälkeen. Jos se jää auki, sydän kuormittuu liikaa, ja useimmille hoitamattomille koirille kehittyy sydämen vajaatoiminta ensimmäisten 1–2 elinvuoden aikana. Kun PDA löydetään varhain ja tiehyt suljetaan, koira yleensä paranee.

Eturistisiteen (cranial cruciate ligament, CCL) sairaus on yksi koirien yleisimmistä takajalan ontumisen syistä. Ristiside heikkenee yleensä vähitellen, ja usein se repeää ensin osittain ennen kuin se katkeaa kokonaan. Epävakaa polvi on kipeä, ja siihen kehittyy nivelrikko. TTA eli sääriluun kyhmyn siirto eteenpäin (tibial tuberosity advancement) on leikkaus, joka vakauttaa polven korvaamatta ristisidettä.

Korvatulehdus on yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi koira tuodaan eläinlääkäriin. Useimpiin korvatutkimuksiin riittää tavallinen otoskooppi, mutta turvotus ja erite voivat peittää tärykalvon näkyvistä. Video-otoskopiassa ohut, kameralla varustettu tähystin näyttää korvakäytävän suurennettuna näytöllä.

Kivunhallinta on yksi jokaisen leikkauksen tärkeimmistä osa-alueista. Klinikallamme kipulääkeinfuusio kuuluu rutiinisti suurempiin leikkauksiin, kuten koirien sterilisaatioihin ja ortopedisiin toimenpiteisiin. Menetelmästä käytetään nimitystä jatkuva infuusio eli CRI (engl. constant rate infusion, myös continuous rate infusion). Sen sijaan että kipulääkettä annettaisiin vain erillisinä pistoksina, jatkuvassa infuusiossa sitä annetaan laskimoon tasaisella, tarkasti säädetyllä nopeudella, yleensä aloitusannoksen jälkeen. Aloitamme infuusion ennen ensimmäistä viiltoa ja jatkamme sitä koko leikkauksen ajan.