Puhkeamaton hammas on hammas, joka ei ole koskaan puhjennut ikenen läpi suuhun – se jää piiloon ikenen alle tai leukaluun sisään. Puhkeamattomia hampaita todetaan erityisen usein lyhytkuonoisilla (brakykefaalisilla) roduilla. Puhkeamattoman hampaan kruunun ympärille voi kehittyä nesteen täyttämä hammasaihekysta, joka suurenee vähitellen ja tuhoaa ympäröivää leukaluuta. Koska hammasta ei näe, ongelma huomataan usein vasta, kun vahinko on jo merkittävä – ellei hampaita röntgenkuvata. Klinikallamme otamme hammasröntgenkuvia ja poistamme puhkeamattomat hampaat ja hammasaihekystat kirurgisesti.
Mikä on hammasaihekysta (dentigeroottinen kysta)?
Hampaan kehittyessä sen kruunua peittää ohut kudoskerros, redusoitunut kiille-epiteeli. Normaalisti tämä kerros sulautuu ikeneen hampaan puhjetessa. Jos hammas jää piiloon, kerroksen ja kruunun väliin voi kertyä nestettä, jolloin muodostuu kysta. Nesteen lisääntyessä kysta suurenee, ja ympäröivä luu hajoaa vähitellen (resorboituu). Tutkimusten mukaan koirilla noin 30–45 % puhkeamattomista hampaista on kystan ympäröimiä. Useimmiten kyseessä on alaleuan ensimmäinen välihammas – ensimmäinen pieni hammas alaleuan kulmahampaan takana.
Oireet – aluksi usein ei mitään
Hammasaihekysta ei yleensä aiheuta alkuvaiheessa näkyviä oireita – juuri siksi se on niin salakavala. Tärkein vihje on ”puuttuva” hammas: hammas, jonka pitäisi olla paikallaan mutta jota ei näy. Joillekin koirille kehittyy ikeneen tai leukaan pehmeä turvotus. Kasvava kysta voi vaurioittaa viereisten hampaiden juuria, jolloin nämä hampaat voivat kuolla ja värjäytyä. Vaikeissa tapauksissa kysta heikentää leukaa niin paljon, että leuka murtuu tavallisessa käytössä (patologinen murtuma). Jopa koiralla, jolla näkyviä hampaita on normaali määrä, voi olla piilossa ylimääräinen (ylilukuinen) hammas, jonka ympärille voi myös kehittyä kysta.
Riskirodut
Puhkeamattomat hampaat ja hammasaihekystat ovat selvästi yliedustettuina lyhytkuonoisilla roduilla. Yhdessä tutkimuksessa kystan vetosuhde oli lyhytkuonoisilla koirilla, joilla oli puhkeamattomia hampaita, noin kolminkertainen muihin kuin lyhytkuonoisiin koiriin verrattuna. Tarkka syy on epäselvä: italialaisessa tutkimuksessa hampaiden ahtaus leuassa saattoi selittää vain muutaman tapauksen, eikä vielä tiedetä, onko taustalla perinnöllinen rotutaipumus. Amerikkalaisessa tutkimuksessa hammasaihekystoille alttiimpia rotuja olivat bokserit, mopsit, shih tzut ja bostoninterrierit. Suomalaisessa tutkimuksessa oli mukana 192 koiraa, joilla oli hammasaihekysta. Niistä yli puolet oli tiibetinspanieleita (30 %) ja boksereita (25 %), ja seuraavaksi yleisimpiä olivat chihuahuat ja mopsit. Sairastua voi kuitenkin minkärotuinen koira tahansa. Kissoilla puhkeamattomat hampaat ja hammasaihekystat ovat harvinaisia, mutta niitä esiintyy – niihin pätevät samat periaatteet.
Diagnoosi – hammasröntgen on välttämätön
Puhkeamatonta hammasta ja sen kystaa ei näe suuhun katsomalla – ne löydetään hammasröntgenkuvauksella (tai toisinaan TT-kuvauksella). Röntgenkuvassa kysta näkyy tarkkarajaisena, pyöreänä tai soikeana tummana alueena (kirkastumana) luun sisään jääneen hampaan kruunun ympärillä. Kuvasta näkyy myös, kuinka paljon luuta on hävinnyt ja onko kysta vaikuttanut viereisiin hampaisiin. WSAVA:n hammashoito-ohjeistus suosittelee röntgenkuvaamaan jokaisen ”puuttuvan” hampaan. Pysyvät hampaat puhkeavat noin 4–7 kuukauden iässä, joten hammasta voi pitää puuttuvana vasta sen jälkeen. Pentutarkastuksissa laskemme hampaat, ja kun pysyvä hampaisto on puhjennut, röntgenkuvaamme jokaisen puuttuvan hampaan. Lisäksi otamme koko suun röntgenkuvat aina, kun hampaita hoidetaan yleisanestesiassa: hammashoitoon lähetetyistä koirista noin 28 %:lla normaaleilta näyttäneiden hampaiden röntgenkuvat paljastivat kliinisesti merkittäviä löydöksiä (Verstraete ym. 1998).
Hoito – kirurginen poisto
Hoitona on puhkeamattoman hampaan kirurginen poisto yhdessä koko kystan seinämän kanssa. Seinämä kaavitaan huolellisesti pois (kuretointi), jotta siitä ei jää mitään jäljelle. Toimenpiteessä nostetaan ikenestä ja sen alla olevasta kudoksesta muodostettu läppä (limakalvo-luukalvoläppä), hampaan päällä oleva luu avataan tarvittaessa, hammas ja kystan seinämä poistetaan ja ien ommellaan kiinni. Myös kystan pahoin vaurioittamat viereiset hampaat voidaan joutua poistamaan. WSAVA:n vuoden 2020 hammashoito-ohjeistuksen mukaan suuremmissa luupuutoksissa luusiirteestä voi olla hyötyä, ja uusi luu täyttää onkalon tyypillisesti noin kolmen kuukauden kuluessa. Suosittelemme kontrolliröntgenkuvaa, jolla varmistetaan, että luu on parantunut. Löydetty kysta tulisi poistaa, koska hoitamattomat kystat yleensä jatkavat kasvuaan. Vaikka kystaa ei vielä olisi, suosittelemme yleensä puhkeamattoman hampaan poistamista kystan ehkäisemiseksi; joillakin koirilla vaihtoehtona voi olla säännöllinen röntgenseuranta. Eläinklinikka Saarella teemme nämä leikkaukset itse – varaa aika hammastutkimukseen, niin arvioimme tilanteen.
Ennuste
Kun hammasaihekysta löydetään varhain ja sen seinämä poistetaan kokonaan, ennuste on erinomainen: italialaisessa tutkimuksessa leikkaus onnistui kaikissa seurantaan saaduissa tapauksissa, eikä yksikään kysta uusiutunut, vaikka monet seuranta-ajat olivat lyhyitä. Ennuste on varauksellisempi, jos kysta on kasvanut suureksi tai tuhonnut paljon luuta tai jos leuka on jo murtunut. Koirilla ei ole varmistettu yhtään tapausta, jossa hammasaihekysta olisi muuttunut syöväksi: laajassa suomalaisessa tutkimuksessa yhdessäkään 208 tutkitusta kystasta ei todettu pahanlaatuista muutosta. Puhkeamattomien hampaiden vieressä olevia kasvaimia on kuitenkin toisinaan raportoitu. Tärkeintä on varhainen diagnoosi: hammasröntgenkuvauksella puhkeamattomat hampaat löydetään, kun mahdollinen kysta on vielä pieni tai ennen kuin sitä on ehtinyt muodostua.
Lähteet
- Babbitt S.G., Krakowski Volker M., Luskin I.R. (2016): Incidence of radiographic cystic lesions associated with unerupted teeth in dogs. Journal of Veterinary Dentistry 33(4):226–233. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Heinze C.S., Miles J.E., Gawor J., Kortegaard H.E. (2026): A cross-sectional radiographic study on the prevalence and distribution of dentigerous cysts in unerupted teeth in adult dogs. Journal of Small Animal Practice 67(5):422–431. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Bellei E., Ferro S., Zini E., Gracis M. (2019): A clinical, radiographic and histological study of unerupted teeth in dogs and cats: 73 cases (2001–2018). Frontiers in Veterinary Science 6:357. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
- Hutt J.P., Volker M.K., Sánchez M.D. (2022): Correlation between radiographic and histopathologic findings associated with unerupted teeth in dogs. Journal of Veterinary Dentistry 39(4):330–336. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Vesterinen S., Lönnberg L., Junnila J.J.T., Luotonen N., Kuntsi H. (2024): Clinical and histopathological study of 279 dentigerous cysts in 192 dogs (2012–2022). Frontiers in Veterinary Science 11:1412089. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
- Verstraete F.J.M., Kass P.H., Terpak C.H. (1998): Diagnostic value of full-mouth radiography in dogs. American Journal of Veterinary Research 59(6):686–691. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Niemiec B. et al. (2020): World Small Animal Veterinary Association Global Dental Guidelines. Journal of Small Animal Practice 61(7):E36–E161. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Merck Veterinary Manual, Dog Owners: Dental Development of Dogs. merckvetmanual.com