Hammasresorptio on sairaus, jossa elimistön omat solut (odontoklastit) tuhoavat vähitellen hampaan kovakudoksia – juurisementtiä, dentiiniä ja kiillettä. Sairaus alkaa yleensä hampaan juuresta ienrajan alapuolelta ja pahenee ajan myötä. Se on yleisin kissoilla, mutta sitä tunnistetaan yhä useammin myös koirilla. Kun vaurio avautuu suuhun, se on usein kivulias – silti useimmilla sairastuneilla kissoilla ei näy selviä oireita, joten sairaus jää helposti huomaamatta.
Kuinka yleinen hammasresorptio on?
Tutkitusta kissajoukosta ja tutkimustavasta riippuen hammasresorptiota on todettu 28,5–67 %:lla kissoista, ja se yleistyy iän myötä. Helsingin yliopiston omistajakyselyssä, joka kattoi 8 115 suomalaista kissaa, eläinlääkäri oli todennut hammasresorption 21 %:lla niistä 944 kissasta, jotka oli tutkittu tai hoidettu sedaatiossa suun tai hampaiden sairauden vuoksi. Suurempi riski oli roduilla cornish rex, eurooppalainen ja ragdoll, pienempi taas roduilla exotic ja persialainen, joskin rotulöydökset vaihtelevat tutkimuksesta toiseen. Koirilla koko suun hammasröntgenkuvat paljastivat hammasresorption 54 %:lla yhdysvaltalaisen yliopiston hammashoitoyksikön 224 potilaasta; korealaisessa pienirotuisilla koirilla tehdyssä tutkimuksessa se yleistyi noin 9 vuoden iästä alkaen. Kissoilla vaurioita on useimmin alaleuan välihampaissa, koirilla taas yleisesti väli- ja poskihampaissa.
Tyypit – miksi röntgenkuvat ratkaisevat hoidon
Kissoilla hammasresorptio jaetaan kolmeen tyyppiin, ja niiden erottaminen toisistaan vaatii hammasröntgenkuvat. Tyypissä 1 hampaasta tuhoutuu osia, joiden tilalle ei muodostu luun kaltaista kudosta: röntgenkuvassa näkyy tummia puutoskohtia, mutta juuren ääriviivat ja parodontaaliligamentti eli juurikalvo – ohut kudos, joka kiinnittää juuren leukaluuhun – erottuvat yhä. Tyyppi 1 liittyy tulehdukseen, erityisesti parodontiittiin (hampaan kiinnityskudostulehdukseen). Tyypissä 2 juuri korvautuu vähitellen luun kaltaisella kudoksella ja sulautuu leukaluuhun (ankyloosi): juurikalvo kapenee tai katoaa, ja juuri häipyy luuhun kuin ”haamu”. Tyypin 2 syy on tuntematon. Tyypissä 3 samassa hampaassa esiintyy molempia muutoksia – esimerkiksi yksi juuri on tyyppiä 1 ja toinen tyyppiä 2.
Oireet – piilevä kipu
Hammasresorptio on usein ”hiljainen” sairaus: se, ettei kotona huomaa oireita, ei tarkoita, että hampaat olisivat kivuttomat. Voit huomata esimerkiksi ruoan putoilua suusta, pään kallistelua tai pureskelua vain toisella puolella, ruoan nielemistä pureskelematta, pehmeän ruoan suosimista, kuolaamista, hampaiden kalistelua, suun käpälöintiä tai hankaamista, pään ravistelua, itsensä pesemisen vähenemistä, piiloutumista tai vähäisempää leikkimistä. Moni lemmikki jatkaa syömistä kivusta huolimatta. Suuta tutkiessaan eläinlääkäri voi nähdä ienrajassa hampaan vaurioon kasvavaa punaista tai vaaleanpunaista ienkudosta, yksittäisen hampaan ympärillä tulehtunutta ientä tai puuttuvia hampaita.
Diagnoosi – miksi hammasröntgenkuvia tarvitaan
Koska vauriot alkavat yleensä ienrajan alapuolelta, suussa näkyvä vaurio on usein jo pitkälle edennyt. Luotettava diagnoosi edellyttää huolellista tutkimusta yleisanestesiassa – jokainen hammas käydään läpi ohuella hammassondilla – sekä hammasröntgenkuvia. Tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa oli mukana 144 omistajatonta kissaa, pelkällä sondilla löytyi hieman yli kolmannes sairastuneista hampaista, röntgenkuvilla noin neljä viidestä. Röntgenkuvista näkyy myös vaurion tyyppi, joka määrittää hoidon. Eläinklinikka Saarella otamme jokaisen anestesiassa tehtävän hammashoidon yhteydessä hammasröntgenkuvat koko suusta – emme vain ongelmahampaista. ”Puuttuva” hammas ei aina ole poissa: sen vähitellen tuhoutuvia jäänteitä voi olla piilossa ikenen alla.
Hoito – tyyppi määrittää menetelmän
Kerran alkanut vaurio jatkaa etenemistään, eikä minkään lääkkeen ole osoitettu pysäyttävän sitä, joten hoidon tavoitteena on poistaa kivun lähde. Tyypissä 1 koko hammas – kruunu ja jokainen juuri – poistetaan kirurgisesti. Pitkälle edenneissä tyypin 2 vaurioissa hoitosuositukset hyväksyvät kruunuamputaation: kruunu poistetaan ja ien ommellaan kiinni, jolloin paikalleen jäävät luuksi muuttumassa olevat juurenjäänteet, joiden poistaminen on usein hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Menetelmä sopii vain, jos röntgenkuvassa ei enää näy juurikalvoa ja jos parodontiitista, hampaan sisäisestä infektiosta (endodonttinen sairaus) tai stomatiitista (laaja suun limakalvotulehdus) ei ole merkkejä; muussa tapauksessa hammas poistetaan. Tyypissä 3 tyypin 1 juuri poistetaan, kun taas tyypin 2 juuri voidaan jättää paikalleen kuten kruunuamputaatiossa. Varhaista, kivutonta ja pelkkään juureen rajoittuvaa vauriota voidaan joskus sen sijaan seurata uusintaröntgenkuvin. Paikkaus ei pysäytä sairautta: yhdessä tutkimuksessa 154 paikatusta kissan hampaasta vain kolmanneksessa hammaskudosta ei ollut tuhoutunut lisää vähintään kuuden kuukauden kuluttua. Eläinklinikka Saarella teemme hampaiden poistoja ja kruunuamputaatioita, ja yhdellä eläinlääkäreistämme on lisäkoulutusta eläinten hammashoidosta.
Hoidon jälkeen
Suu voi olla arka ensimmäisinä päivinä hampaiden poiston jälkeen, joten lemmikkisi saa kotiin mukaan kipulääkettä. Jos ien on ommeltu, tarkistamme sen noin viiden päivän kuluttua. Kun kissalla on kerran ollut hammasresorptio, muihin hampaisiin syntyy todennäköisesti uusia vaurioita, joten kissojen hammashoitosuositusten mukaan hammasröntgenkuvat tulisi uusia, ihannetapauksessa kerran vuodessa. Kuvaus vaatii yleisanestesian, joten eläinlääkäri keskustelee kanssasi sopivasta ajankohdasta.
Voiko hammasresorptiota ehkäistä?
Hammasresorption ehkäisyyn ei ole todistetusti toimivaa keinoa, koska useimpien vaurioiden syy on tuntematon – liiallista D-vitamiinin saantia ruoasta on esitetty syyksi, mutta tätä ei ole vahvistettu. Tyypin 1 vauriot liittyvät kuitenkin parodontiittiin: sen hoitoa suositellaan, jotta uusien vaurioiden syntyä voitaisiin ehkäistä, ja hyvä hampaiden kotihoito auttaa pitämään ikenet terveinä. Suosittelemme suun tarkastusta vähintään kerran vuodessa rutiinikäynnin yhteydessä, esimerkiksi rokotuskäynnillä. Tarkastus ei paljasta juurten vaurioita, mutta siinä voidaan havaita merkkejä, joiden vuoksi hampaat on syytä röntgenkuvata anestesiassa. Varaa aika soittamalla numeroon (06) 321 7300.
Lähteet
- Niemiec B. ym. (2026): World Small Animal Veterinary Association global dental guidelines. Journal of Small Animal Practice, doi:10.1111/jsap.70057. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Lobprise H. ym. (2025): 2025 FelineVMA feline oral health and dental care guidelines. Journal of Feline Medicine and Surgery 27(11). pmc.ncbi.nlm.nih.gov
- Gorrel C. (2015): Tooth resorption in cats: pathophysiology and treatment options. Journal of Feline Medicine and Surgery 17(1):37–43. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
- Vapalahti K. ym. (2024): A large case-control study indicates a breed-specific predisposition to feline tooth resorption. The Veterinary Journal 305:106133. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Peralta S. ym. (2010): Radiographic evaluation of the types of tooth resorption in dogs. American Journal of Veterinary Research 71(7):784–793. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Bae J. ym. (2025): Prevalence and classification of tooth resorption in small-breed dogs: a retrospective study using full-mouth intraoral radiographs. The Veterinary Journal 313:106377. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Eriksson J. ym. (2024): Accuracy of three diagnostic tests to detect tooth resorption in unowned unsocialised cats in Denmark. Journal of Small Animal Practice 65(6):387–393. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Lyon K.F. (1992): Subgingival odontoclastic resorptive lesions. Classification, treatment, and results in 58 cats. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice 22(6):1417–1432. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Mulherin B.L. (2024): Tooth Resorption in Small Animals. MSD Veterinary Manual. msdvetmanual.com
- American Veterinary Dental College (AVDC): Nomenclature — tooth resorption stages and types. avdc.org