Suomessa madotuksesta ajatellaan nykyään toisin kuin ennen. Rutiininomaisesta, kaikille samanlaisesta ja monta kertaa vuodessa toistetusta madotuksesta on siirrytty riskiperusteiseen, ulostenäytteeseen nojaavaan sisäloishäätöön. Ajatus on yksinkertainen: emme lääkitse turhaan, vaan hoidamme oikeaan aikaan ja oikeasta syystä. Terve, matalan riskin aikuinen lemmikki ei tarvitse säännöllistä, useita kertoja vuodessa toistuvaa madotusta, kun taas pennut, kissanpennut ja riskiryhmiin kuuluvat eläimet hyötyvät säännöllisestä häädöstä. Paras mittari hoidon tarpeelle on ulostenäyte, ei kalenteri.
Koiran madotus: pennusta aikuiseksi
Pennut: ensimmäinen madotus tehdään jo 2 viikon iässä, sillä suolinkaiset voivat siirtyä pentuihin jo kohdussa ja imetyksen kautta. Tämän jälkeen häätö toistetaan kahden viikon välein vieroitukseen asti ja sen jälkeen kerran kuukaudessa 6 kuukauden ikään saakka. Emä madotetaan aina samaan aikaan pentueen kanssa.
Aikuiset: tavalliselle, matalan riskin perhekoiralle riittää usein madotus 1–2 kertaa vuodessa, mieluiten ulostenäytteen perusteella. Suuremman riskin koirilla – kuten metsästys-, matkustus- ja kennelkoirilla, vapaasti ulkoilevilla sekä ulosteita tai maata syövillä – sisäloishäätö voidaan tehdä jopa 4 kertaa vuodessa. Metsästyskaudella heisimatoja vastaan voidaan tarvittaessa lääkitä kuukausittain.
Kissan madotus: kissanpennusta aikuiseksi
Kissanpennut: ensimmäinen madotus tehdään 3 viikon iässä, minkä jälkeen häätö toistetaan kahden viikon välein, kunnes vieroituksesta on kulunut kaksi viikkoa. Tämän jälkeen madotus tehdään kuukausittain 6 kuukauden ikään saakka.
Aikuiset: sisäkissalle riittää yleensä madotus 1–2 kertaa vuodessa, mieluiten ulostenäytteen perusteella. Ulkoileva tai jyrsijöitä pyydystävä kissa madotetaan 4 kertaa vuodessa, ja aktiivisesti saalistava kissa kuukausittain – hiiret ja muut jyrsijät levittävät heisimatoja.
Kenen lemmikki tarvitsee madotusta – ja milloin ulostenäyte riittää?
Madotuksen tarve arvioidaan aina yksilöllisesti lemmikin elämäntavan mukaan. Riski on suurempi, jos eläin on alle 1-vuotias, ulkoilee vapaana, saalistaa tai pyydystää saaliseläimiä tai syö ulostetta, raakaa lihaa tai jyrsijöitä.
Turhaa lääkitystä kannattaa välttää. Matalan riskin aikuiselle lemmikille suosittelemme ensin ulostenäytettä: jos näyte on puhdas, madotusta ei tarvita lainkaan. Aikuisille riittää yleensä ulostenäyte kerran vuodessa – näin lääkitään oikeaan aikaan eikä varmuuden vuoksi.
Yleisimmät suolistoloiset Suomessa
Suolinkaiset (Toxocara): yleisin loinen pennuilla ja kissanpennuilla. Suolinkaiset ovat zoonoottisia eli voivat tarttua myös ihmiseen, mikä on tärkeää huomioida erityisesti lapsiperheissä.
Heisimadot: esiintyvät pääasiassa eläimillä, jotka syövät jyrsijöitä tai raakaa lihaa.
Giardia: alkueläin, joka aiheuttaa ripulia ja leviää ulosteen saastuttaman veden ja ympäristön kautta.
Ekinokokki: tätä heisimatoa ei esiinny Suomessa, ja tuontimääräykset on laadittu juuri siksi, että tilanne pysyy näin.
Matkustaminen ja lakisääteinen ekinokokkihäätö
Kun koira palaa Suomeen ulkomailta, sille on lain mukaan tehtävä ekinokokkihäätö. Häätöön käytetään pratsikvantelia (tai yhtä tehokasta valmistetta), ja se annetaan 1–5 vuorokautta (24–120 tuntia) ennen Suomeen saapumista.
Usein matkustaville koirille on oma 28 vuorokauden sääntönsä: annetaan kaksi aloitushäätöä, minkä jälkeen häätö toistetaan enintään 28 vuorokauden välein, ja viimeinen annos annetaan Suomessa matkan jälkeen. Matkustamisen ja EU-lemmikkipassin yksityiskohdista kerromme tarkemmin rokotusartikkelistamme.
Autamme mielellämme arvioimaan juuri sinun lemmikkisi madotustarpeen ilman turhaa lääkitystä. Varaa aika ulostenäytteeseen tai sisäloishäätöön Eläinklinikka Saareen – yhdessä varmistamme, että lemmikkiäsi hoidetaan oikeaan aikaan.