Suomessa ei enää suositella, että jokainen lemmikki madotetaan ”varmuuden vuoksi” useita kertoja vuodessa. Sisäloisten torjunta perustuu nykyään riskinarvioon: koiran- ja kissanpennut sekä metsästävät, vapaana liikkuvat tai matkustavat eläimet madotetaan ohjelman mukaan, kun taas terve, vähäriskinen aikuinen voidaan tutkia ulostenäytteellä ja lääkitä vain tarvittaessa. Ajatus on yksinkertainen – lääkitään oikeaan aikaan ja oikeasta syystä, ei kalenterin mukaan. Alta löydät eurooppalaiseen ESCCAP-ohjeistukseen ja suomalaiseen käytäntöön perustuvat nykyiset suositukset kaikenikäisille kissoille ja koirille. Kerromme myös matotartunnan oireista, valmisteen valinnasta sekä matkustavien koirien lakisääteisestä heisimatolääkityksestä.
Kuinka usein kissa pitää madottaa?
Aikuiselle sisäkissalle riittää yleensä madotus 1–2 kertaa vuodessa – tai yhtä usein tutkittava ulostenäyte, jolloin kissa lääkitään vain, jos näytteestä löytyy loisia. Ulkoileva kissa madotetaan 4–12 kertaa vuodessa: noin 4 kertaa, jos se metsästää harvoin, ja jopa kuukausittain, jos se pyydystää aktiivisesti hiiriä ja muita jyrsijöitä, koska jyrsijät levittävät heisimatoja. Kuukausittaista madotusta (tai kuukausittaista ulostenäytettä) voidaan suositella myös, jos kissan kanssa samassa kodissa asuu alle noin kuusivuotiaita lapsia tai iäkkäitä tai vastustuskyvyltään heikentyneitä ihmisiä. Mitä enemmän kissasi metsästää, sitä useammin se tarvitsee lääkitystä; pelkästään sisällä elävä kissa, jonka ulostenäytteet ovat puhtaita, ei välttämättä tarvitse sitä lainkaan.
Milloin kissanpentu madotetaan ensimmäisen kerran?
Kissanpentu madotetaan ensimmäisen kerran 3 viikon iässä. Madotus toistetaan 2 viikon välein, kunnes vieroituksesta on kulunut 2 viikkoa. Sen jälkeen pennut, joilla riski jatkuu – esimerkiksi ulkona liikkuvat – madotetaan kuukausittain 6 kuukauden ikään asti; muut siirtyvät aikuisten ohjelmaan. Emo madotetaan pentujen ensimmäisen madotuksen yhteydessä. Kissanpennut madotetaan näin varhain ja näin usein, koska suolinkaisen toukat siirtyvät niihin maidon kautta, ja runsas matomäärä hidastaa pennun kasvua – tyypillisiä merkkejä ovat pömppömaha, himmeä turkki, ripuli ja huono painonnousu. Jos olet juuri ottanut kotiin kissanpennun, jonka taustaa ei tiedetä, madota se saman ohjelman mukaan.
Tarvitseeko sisäkissa madotusta?
Harvemmin kuin ulkokissa – mutta asiaa ei kannata ohittaa kokonaan. Sisäkissa voi saada suolinkaisen munia kenkien mukana sisälle kulkeutuneesta liasta tai ruukkukasvien mullasta, loisia raa’asta lihasta ja heisimatoja satunnaisesta sisältä pyydystetystä hiirestä. Järkevä käytäntö sisäkissalle on ulostenäyte kerran tai kahdesti vuodessa ja madotus vain, jos loisia löytyy – tai rutiinimadotus 1–2 kertaa vuodessa, jos et halua tutkituttaa näytettä. Kissanpennut madotetaan pentuohjelman mukaan elintavoista riippumatta.
Mistä tiedän, onko kissalla tai koiralla matoja?
Usein et tiedäkään – moni tartunnan saanut aikuinen eläin ei oireile lainkaan, ja juuri siksi ulostenäyte on tärkeä. Tarkkaile turvonnutta mahaa (etenkin kissan- ja koiranpennuilla), laihtumista hyvästä ruokahalusta huolimatta, ripulia tai oksentelua, himmeää turkkia, takapuolen hankaamista lattiaan sekä riisinjyvän näköisiä heisimadon jaokkeita peräaukon ympärillä tai makuupaikassa. Suolinkaisia näkee joskus oksennuksessa tai ulosteessa vaaleina, spagettimaisina säikeinä. Jos huomaat jotakin näistä, tuo ulostenäyte klinikalle, niin järjestämme sen laboratoriotutkimuksen.
Kuinka usein koira pitää madottaa?
Madotusväli riippuu koiran elintavoista. Pääosin sisällä oleva koira, joka tapaa muita koiria vain vähän, madotetaan 1–2 kertaa vuodessa – tai sen ulostenäyte tutkitaan yhtä usein ja koira lääkitään vain tarvittaessa. Tavallinen perhekoira, joka tapaa muita koiria puistoissa ja lenkeillä, kannattaa madottaa tai sen ulostenäyte tutkia noin 4 kertaa vuodessa. Metsästyskoirat, vapaana liikkuvat koirat sekä saalista, raatoja tai sisäelimiä syövät koirat madotetaan 4–12 kertaa vuodessa. Ruokavirasto suosittelee metsästyskoirille – etenkin hirvikoirille – säännöllistä ekinokokkiin tehoavaa heisimatolääkitystä, kuten pratsikvantelia, esimerkiksi metsästyskauden jälkeen ja mieluiten myös hirvikauden alussa. Koiralle, jolle syötetään raakaa lihaa tai sisäelimiä, joita ei ole pakastettu (viikon ajan −17…−20 °C:ssa) tai kypsennetty läpikotaisin (65 °C:n sisälämpötilassa 10 minuutin ajan), tulee antaa heisimatolääkitys 4 viikon välein. Koirat, jotka matkustavat maihin, joissa myyräekinokokkia esiintyy, tarvitsevat lisälääkityksiä matkan aikana ja sen jälkeen – katso matkustamista käsittelevä osio alempana. Kuukausittaista madotusta tai kuukausittaista ulostenäytettä voidaan suositella myös koirille, joiden kanssa samassa kodissa asuu alle noin kuusivuotiaita lapsia tai iäkkäitä tai vastustuskyvyltään heikentyneitä ihmisiä.
Milloin koiranpentu madotetaan ensimmäisen kerran?
Koiranpennut madotetaan ensimmäisen kerran 2 viikon iässä, koska suolinkaisen toukat siirtyvät niihin jo kohdussa ja maidon kautta. Madotus toistetaan 2 viikon välein, kunnes vieroituksesta on kulunut 2 viikkoa. Sen jälkeen pennut, joilla riski jatkuu – esimerkiksi pentukoulussa ja koirapuistoissa käyvät – madotetaan kuukausittain 6 kuukauden ikään asti. Emo madotetaan pentujen ensimmäisen madotuksen yhteydessä. Pyydä kasvattajalta pennun madotustiedot, kun haet sen kotiin, niin autamme sinua jatkamaan ohjelmaa.
Milloin ulostenäyte riittää madotuksen sijaan?
Terveelle, vähäriskiseen ryhmään kuuluvalle aikuiselle – sisäkissalle tai koiralle, joka on enimmäkseen sisällä ja tapaa vain vähän muita koiria – riittää ulostenäyte kerran tai kahdesti vuodessa: jos näyte on puhdas, lääkettä ei tarvita. Koirilta ja kissoilta, joilla on enemmän altistusta (puistolenkit ja koirakontaktit, ulkoilu), voidaan tutkia ulostenäyte suolinkaisten varalta yhtä usein kuin ne muuten madotettaisiin, eli noin 4 kertaa vuodessa. Ulostenäyte ei kuitenkaan paljasta monia heisimatotartuntoja, joten metsästävät tai raakaa lihaa syövät eläimet tarvitsevat silti säännöllisen heisimatolääkityksen. Kerää pieni määrä tuoretta ulostetta kolmena peräkkäisenä päivänä samaan purkkiin ja tuo se klinikalle; järjestämme näytteen laboratoriotutkimuksen. Kun lääkitään vain silloin, kun loisia löytyy, vältetään turha lääkitys, mikä saattaa myös auttaa hidastamaan lääkeresistenssin kehittymistä. Euroopassa koirien ja kissojen suolinkaisilla ja hakamadoilla ei ole vielä käytännössä yhtään todettua resistenssitapausta, mutta Yhdysvalloissa ja Australiassa on todettu resistenttejä koiran hakamatoja.
Mitkä suolistomadot ovat yleisiä Suomessa?
Suolistoloiset ovat suomalaisilla lemmikkikoirilla ja -kissoilla harvinaisia – vuoden 2024 tutkimuksessa niitä löytyi noin 3,5 %:lta yli puolivuotiaista lemmikkikoirista ja -kissoista (mutta 41 %:lta löytöeläinkotien kissoista) – ja siksikin näytteen tutkiminen ennen lääkitsemistä on järkevää. Suolinkaiset (Toxocara) ovat sekä koirien että kissojen yleisin haitallinen mato, ja niitä kantavat todennäköisimmin nuoret eläimet. Ne ovat zoonoottisia loisia – ne voivat tarttua ihmiseen, erityisesti pieniin lapsiin – mikä on hyvä syy madottaa nuoret eläimet huolellisesti ja kerätä lemmikin ulosteet pois viipymättä. Heisimatoja esiintyy lähinnä eläimillä, jotka syövät jyrsijöitä tai raakaa lihaa tai joilla on kirppuja (tai koirilla täitä). Giardia on ripulia aiheuttava alkueläin, joka leviää saastuneen veden ja ympäristön kautta. Hakamatoja löytyy suomalaisilta koirilta vain satunnaisesti, ja piiskamadot ovat harvinaisia. Vaarallista myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis) ei ole todettu Suomessa – matkustavien koirien tuontisäännöt ovat olemassa juuri siksi, että näin pysyisi jatkossakin. Sen sukulaislaji hirviekinokokki (E. canadensis) kiertää susien sekä hirvien, porojen ja metsäpeurojen välillä pääasiassa Itä- ja Koillis-Suomessa, mutta vuodesta 2017 lähtien sitä on löydetty hirvistä ja susista myös lännempänä. Se voi tarttua koiraan, joka syö raakoja hirven tai poron sisäelimiä, etenkin keuhkoja, ja tämäkin on yksi syy siihen, että metsästyskoirat saavat säännöllisen heisimatolääkityksen pratsikvantelilla.
Mikä matolääke kannattaa valita – tabletti, pasta vai spot-on?
Oikea valmiste riippuu siitä, mitä loisia halutaan häätää. Suolinkaisiin tehoavat fenbendatsoli, flubendatsoli, febanteeli, pyranteeli, milbemysiini ja emodepsidi. Pratsikvanteli tehoaa kaikkiin yleisiin heisimatoihin, myös ekinokokkeihin, kun taas fenbendatsoli ja flubendatsoli tehoavat vain osaan heisimadoista (Taenia-heisimatoihin, kun lääkettä annetaan kolmena päivänä). Yhdistelmävalmisteet tehoavat molempiin. Niskan iholle annosteltavat spot-on-valmisteet eli paikallisvaleluliuokset ovat käteviä kissoille, jotka eivät suostu ottamaan tabletteja, ja pastat on helppo annostella koiran- ja kissanpennuille. Suomessa useita matolääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä – esimerkiksi fenbendatsoli- ja flubendatsolivalmisteita, koirille tarkoitettua pyranteelipastaa, kissoille Drontal vet -tabletteja (pyranteeli ja pratsikvanteli), koirille Drontal Comp -tabletteja tai Dronbits-valmistetta (febanteeli, pyranteeli ja pratsikvanteli) sekä kissoille Dronspot-paikallisvaleluliuosta (emodepsidi ja pratsikvanteli). Muut, kuten Milbemax, Profender sekä yhdistelmävalmisteet, jotka torjuvat myös kirppuja tai punkkeja, vaativat eläinlääkärin reseptin. Annos määräytyy eläimen painon mukaan ja valmiste häädettävän loisen mukaan – kysy siis meiltä, mikä valmiste sopii lemmikillesi, etenkin jos kyseessä on kissan- tai koiranpentu, tiine eläin tai eläin, jolla on muu lääkitys.
Pitääkö madottaa ennen rokotusta?
Koiran- ja kissanpennuilla madotusohjelma osuu luontevasti rokotuskäyntien tienoille, ja siinä pysyminen on hyvä käytäntö. Oireeton loistartunta ei kuitenkaan ole syy siirtää rokotusta: vuoden 2024 tutkimuksessa kissanpennut, joilla oli oireeton suolistoloistartunta (enimmäkseen suolinkaisia), saivat kissaruttorokotteesta (panleukopenia) yhtä hyvän vasteen kuin loisettomat pennut. Tervettä aikuista ei tarvitse madottaa vain siksi, että rokotus on ajankohtainen – tuo sen sijaan ulostenäyte, niin järjestämme sen laboratoriotutkimuksen.
Mikä on matkustavan koiran lakisääteinen heisimatolääkitys?
Jokainen ulkomailta Suomeen tuleva koira – myös pennut – on lain mukaan lääkittävä myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis) vastaan pratsikvantelilla tai yhtä tehokkaalla valmisteella. Tähän on kaksi tapaa. Kertalääkitys: eläinlääkäri Suomen ulkopuolella antaa lääkkeen 1–5 vuorokautta (24–120 tuntia) ennen koiran saapumista Suomeen ja merkitsee sen lemmikkieläinpassiin. Tämä koskee myös Ruotsista tulevia koiria, Vaasa–Uumaja-lautalla saapuvat mukaan lukien. 28 vuorokauden sääntö: se on tarkoitettu koirille, jotka matkustavat usein EU-maissa, Norjassa tai Sveitsissä (sääntöä ei voi aloittaa Sveitsissä). Ennen matkaa eläinlääkäri – yleensä täällä Suomessa – antaa kaksi lääkitystä, joiden väli on 1–28 vuorokautta, ja merkitsee passiin, että käytetään 28 vuorokauden sääntöä. Niin kauan kuin matkustaminen jatkuu, koira lääkitään enintään 28 vuorokauden välein. Kun matkustaminen päättyy, eläinlääkäri Suomessa antaa viimeisen lääkityksen enintään 28 vuorokauden kuluttua edellisestä. Jokaisen lääkityksen antaa eläinlääkäri, ja se merkitään passiin. Jos lääkitysten väli venyy yli 28 vuorokauden, sääntö on aloitettava alusta. Poikkeukset: lääkitystä ei tarvita koiralle, joka tulee Suomeen suoraan Norjasta, Irlannista tai Maltalta – mutta Norjasta Ruotsin kautta Suomeen palaava koira tarvitsee sen. Lähtö Suomesta: suoraan Suomesta Norjaan, Irlantiin, Maltalle tai Isoon-Britanniaan matkustava koira ei myöskään tarvitse heisimatolääkitystä sinne saapuessaan. Jos reitti kulkee Ruotsin tai muun sellaisen maan kautta, jossa myyräekinokokkia esiintyy, Norja hyväksyy 28 vuorokauden säännön, mutta Irlanti, Malta ja Iso-Britannia edellyttävät kertalääkitystä 1–5 vuorokautta ennen saapumista. Kissat ja fretit eivät tarvitse tätä lääkitystä. Säännöt tarkistettu syyskuussa 2026. Kaikki matkustusvaatimukset löytyvät EU-lemmikkipassia käsittelevältä sivultamme.
Arvioimme mielellämme lemmikkisi todellisen madotustarpeen ilman turhaa lääkitystä. Varaa aika ulostenäytteen tutkimukseen tai madotukseen Eläinklinikka Saarelta – yhdessä varmistamme, että lemmikkisi lääkitään oikeaan aikaan.
Lähteet
- ESCCAP: Worm Control in Dogs and Cats. ESCCAP Guideline 01, 7th edition, June 2025. esccap.org
- Ruokavirasto: Koirien, kissojen ja frettien tuonti EU-maista Suomeen. ruokavirasto.fi
- Ruokavirasto: Usein kysyttyä ekinokokkilääkityksestä. ruokavirasto.fi
- Ruokavirasto: Ekinokokit. ruokavirasto.fi
- Ruokavirasto: Metsästäjä – muista torjua hirviekinokokkitartunta. ruokavirasto.fi
- Your Europe (European Union): Travelling with pets and other animals in the EU. europa.eu
- GOV.UK: Bringing your pet dog to Great Britain – tapeworm treatment for dogs. gov.uk
- Rapp P, Williamson E-M, Uski R, et al. Low intestinal parasite prevalence in Finnish pet dogs and cats. Acta Veterinaria Scandinavica 2024;66:52. doi.org
- Weidinger A-K, Hartmann K, Barutzki D, et al. Antibody response after feline panleukopenia virus vaccination in kittens with and without intestinal parasites. Journal of Feline Medicine and Surgery 2024;26(8). doi.org