Silver accredited Cat Friendly Clinic 2026

Ripuli koirilla ja kissoilla – syyt, kotihoito ja milloin ottaa yhteyttä klinikkaan

Ripuli on yksi yleisimmistä eläinlääkärikäyntien syistä. Useimmiten se on lievää ja menee ohi muutamassa päivässä – mutta ripuli voi olla myös merkki vakavasta sairaudesta. Kerromme, mistä ripuli johtuu, miten lemmikkiä hoidetaan kotona ja milloin kannattaa ottaa yhteyttä klinikkaan.

Yleisimmät syyt

Koirilla ripuli johtuu useimmiten siitä, että koira on syönyt jotain sopimatonta, kuten roskia tai ruoantähteitä, tai ruoka on vaihdettu liian nopeasti. Kissoilla ripulin laukaisee usein äkillinen ruokavalion muutos. Muita syitä ovat suolistoloiset (esim. giardia, suolinkaiset ja kokkidit), stressi, ruoka-aineallergia tai -intoleranssi, myrkyt sekä nielaistut vierasesineet. Myös bakteeri- ja virusinfektiot ovat mahdollisia – vakavimpina parvovirus rokottamattomilla koiranpennuilla ja kissarutto (panleukopenia eli kissan parvovirus) rokottamattomilla kissanpennuilla. Ripulia, joka kestää noin kolmea viikkoa kauemmin tai uusiutuu toistuvasti, kutsutaan krooniseksi, ja sen syy on aina selvitettävä.

Kotihoito

Jos aikuinen lemmikkisi on muuten virkeä, syö ja juo normaalisti eikä ripuli ole veristä, voit kokeilla kotihoitoa 24–48 tunnin ajan. Älä paastota lemmikkiä: paastoa ei enää suositella – jopa vakavaa suolistoinfektiota sairastavat koirat toipuivat nopeammin, kun ne saivat ruokaa varhaisessa vaiheessa. Etenkin kissan on jatkettava syömistä: jo muutaman päivän niukan syömisen tai syömättömyyden jälkeen kissalle – varsinkin ylipainoiselle – voi kehittyä vaarallinen maksan rasvoittuminen (hepaattinen lipidoosi). Tarjoa mietoa, vähärasvaista ja helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksina 4–6 kertaa päivässä. Klinikalta saa Royal Canin Gastro Intestinal -ruokia koirille ja kissoille. Muutaman päivän ajan sopii myös keitetty nahaton ja luuton kana keitetyn riisin kanssa (noin yksi osa kanaa ja kaksi osaa riisiä), mutta se ei ole täysipainoinen ruokavalio pitkäaikaiseen käyttöön. Raikasta vettä on oltava aina tarjolla. Kun uloste on taas normaalia, jatka mietoa ruokavaliota vielä muutaman päivän ajan ja palaa sitten tavalliseen ruokaan vähitellen noin viikon aikana. Pese kädet ulosteiden siivoamisen jälkeen: osa ripulin aiheuttajista, kuten kampylo- ja salmonellabakteerit, voi tarttua ihmisiin. Valvo lasten käsienpesua.

Probiootit ja lääkkeet

Eläimille tarkoitettu probiootti voi auttaa – kissoille myymme klinikalla FortiFloraa – vaikka näyttö sen hyödystä on melko vähäistä. Älä koskaan anna ihmisten lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjetta. Loperamidi (Imodium) voi aiheuttaa vakavia neurologisia myrkytysoireita koirille, joilla on MDR1-geenivirhe. Geenivirhe on yleinen collieilla, australianpaimenkoirilla ja shetlanninlammaskoirilla, ja sitä esiintyy myös muissa roduissa ja sekarotuisilla koirilla. Vismuttisubsalisylaattia sisältävät valmisteet (kuten ulkomailla myytävä Pepto-Bismol) voivat aiheuttaa kissalle myrkytyksen. Kansainväliset hoitosuositukset kehottavat välttämään antibiootteja koiran äkillisessä ripulissa – silloinkin, kun siinä on verta – ellei koira ole vakavasti sairas.

Milloin ottaa yhteyttä eläinlääkäriin

Ota yhteyttä klinikkaan samana päivänä, jos ripulissa on verta (kirkkaanpunaista verta tai mustaa, tervamaista ulostetta); lemmikki oksentaa toistuvasti tai ei pysty pitämään vettäkään sisällään; se on vaisu tai heikko, tai sen vatsa vaikuttaa kipeältä; huomaat kuivumisen merkkejä (kuivat, tahmeat ikenet, kuoppiinsa painuneet silmät tai iho, joka palautuu hitaasti, kun sitä nostaa varovasti poimulle); lemmikki on voinut syödä jotain myrkyllistä tai vierasesineen; tai kissa ei ole syönyt yli vuorokauteen. Hiekkalaatikolla ponnistelevalla uroskissalla voi olla virtsaputken tukos – se on hätätilanne. Koiran- ja kissanpennut – etenkin rokottamattomat – tarvitsevat pikaisesti eläinlääkärin arvion: ne kuivuvat nopeasti, ja parvovirus voi olla hengenvaarallinen. Myös iäkkäät lemmikit, pienet rodut ja kroonisesti sairaat eläimet kuivuvat nopeammin. Jos ripuli ei ole helpottanut 48 tunnin kotihoidon jälkeen tai se uusiutuu, varaa aika vastaanotolle. Vinkki: valokuva ulosteesta auttaa eläinlääkäriä.

Ehkäisy

Vaihda ruoka vähitellen 7–10 päivän aikana. Älä anna ruoantähteitä tai luita, äläkä päästä lemmikkiä roskiin. Madota lemmikki sen yksilöllisen riskin mukaan – ulostenäyte auttaa selvittämään, tarvitaanko matolääkitystä. Apteekista saa matolääkkeitä ilman reseptiä, mutta ne eivät tehoa kaikkiin ripulin aiheuttajiin – esimerkiksi giardia ja kokkidit vaativat diagnoosin ja juuri niihin tarkoitetun hoidon. Pidä rokotukset ajan tasalla. Vähennä stressiä muutostilanteissa; feromonivalmisteet (kuten kissoille tarkoitettu Feliway) voivat auttaa joitakin eläimiä, vaikka näyttö on vähäistä.

Ota yhteyttä

Jos olet epävarma, soita meille numeroon (06) 321 7300 tai lähetä sähköpostia osoitteeseen info@saarivet.fi – voit liittää mukaan valokuvia. Neuvomme, onko käynti tarpeen.

Lähteet

  1. Jessen LR, Werner M, Singleton D, et al. European Network for Optimization of Veterinary Antimicrobial Therapy (ENOVAT) guidelines for antimicrobial use in canine acute diarrhoea. The Veterinary Journal 2024;307:106208. doi.org
  2. Mohr AJ, Leisewitz AL, Jacobson LS, et al. Effect of early enteral nutrition on intestinal permeability, intestinal protein loss, and outcome in dogs with severe parvoviral enteritis. Journal of Veterinary Internal Medicine 2003;17(6):791–798. doi.org
  3. Bybee SN, Scorza AV, Lappin MR. Effect of the probiotic Enterococcus faecium SF68 on presence of diarrhea in cats and dogs housed in an animal shelter. Journal of Veterinary Internal Medicine 2011;25(4):856–860. doi.org
  4. Merck Veterinary Manual: Feline Hepatic Lipidosis. merckvetmanual.com
  5. International Cat Care: Inappetence in cats. icatcare.org
  6. Washington State University, WADDL: MDR1 in dogs. waddl.vetmed.wsu.edu
  7. Merck Veterinary Manual: Drugs Used to Treat Diarrhea in Monogastric Animals. merckvetmanual.com
  8. CDC Healthy Pets: Dogs. cdc.gov
  9. Frank D, Beauchamp G, Palestrini C. Systematic review of the use of pheromones for treatment of undesirable behavior in cats and dogs. JAVMA 2010;236(12):1308–1316. doi.org