Silver accredited Cat Friendly Clinic 2026

Koiran kohtutulehdus (pyometra) – oireet, kuinka nopeasti se etenee, hoito ja toipuminen

Kohtutulehdus eli märkäkohtu (pyometra) on hengenvaarallinen infektio, jossa steriloimattoman naaraan kohtu täyttyy märällä. Se on steriloimattomien narttujen yleisimpiä vakavia sairauksia: niistä noin joka viides (19–24 % ruotsalaisessa vakuutusaineistossa) sairastuu siihen 10 ikävuoteen mennessä. Tautia esiintyy myös kissoilla. Kohtutulehdus vaatii yleensä päivystysleikkauksen, ja oireiden varhainen tunnistaminen voi pelastaa lemmikkisi hengen. Tässä artikkelissa kerromme, miltä oireet näyttävät, kuinka nopeasti kohtutulehdus kehittyy, miksi pelkät antibiootit eivät riitä, miten sitä hoidetaan Eläinklinikka Saaressa, mitä toipuminen vaatii ja miten taudin voi ehkäistä.

Mitkä ovat koiran kohtutulehduksen oireet?

Selvin merkki on märkäinen vuoto häpystä – kellertävää, ruskehtavaa tai vanhan veren väristä, usein pahanhajuista – sekä se, että koira nuolee takapäätään tavallista enemmän. Silloin kyseessä on ”avoin” kohtutulehdus. ”Suljetussa” kohtutulehduksessa kohdunkaula on kiinni eikä mitään valu ulos, joten tunnusomaista vuotoa ei näy – silti koira on usein vakavammin sairas. Kummankin muodon oireita ovat muun muassa selvästi lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, syömättömyys, väsymys ja apaattisuus, oksentelu, turvonnut tai kipeä vatsa sekä kuume tai vakavissa tapauksissa normaalia matalampi ruumiinlämpö. Jos steriloimaton narttu on vetämätön, sille ei maistu ruoka tai se juo paljon viikkoja tai kuukausia juoksuajan jälkeen, vie se eläinlääkäriin samana päivänä.

Miten kohtutulehdus alkaa ja kuinka nopeasti se etenee?

Bakteerit – tavallisimmin koiran omasta suolistosta peräisin oleva E. coli – voivat päästä kohtuun juoksuaikana avoimen kohdunkaulan kautta. Seuraavien viikkojen aikana keltarauhashormoni (progesteroni) paksuntaa kohdun limakalvoa ja heikentää sen puolustuskykyä, ja infektio pääsee pesiytymään. Siksi kohtutulehdus todetaan yleensä neljän kuukauden sisällä juoksuajasta. Avoin kohtutulehdus voi kyteä päivistä viikkoihin niin, että vuoto on pääoire. Suljettu kohtutulehdus voi tehdä koirasta vakavasti sairaan muutamassa päivässä, koska toksiinit ja bakteerit pääsevät kohdusta verenkiertoon. Kummassakaan muodossa ei ole turvallista jäädä odottelemaan, vaikka koira vaikuttaisi vain lievästi sairaalta. Noin 60 %:lla kohtutulehdusta sairastavista koirista on eläinlääkäriin tullessaan jo sepsis eli verenmyrkytys, hengenvaarallinen koko elimistön reaktio infektioon. Eräässä ruotsalaisessa tutkimuksessa sepsis oli kolmella neljästä koirasta, joiden kohdunkaula oli kiinni, ja joka toisella koiralla, jonka kohdunkaula oli auki. Tästä syystä jokainen kohtutulehdusepäily on hätätapaus: mitä aikaisemmin leikkaus tehdään, sitä parempi on lopputulos.

Mistä kohtutulehdus johtuu ja mitkä koirat sairastuvat siihen?

Perimmäinen syy on hormonaalinen: jokaisen juoksuajan jälkeen keltarauhashormoni valmistaa kohtua tiineyteen, ja vuosien mittaan toistuvat kierrot voivat aiheuttaa kohdun limakalvon kystistä liikakasvua, joka altistaa infektiolle. Kohtutulehdus on siksi steriloimattomien naaraiden sairaus, ja se on yleisin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Tyypillinen ikä diagnoosihetkellä on noin 7 vuotta ruotsalaisessa ja 9 vuotta suomalaisessa aineistossa, mutta tauti voi puhjeta jo ensimmäisen juoksuajan jälkeen. Pentujen saaminen pienentää riskiä jonkin verran, mutta ei sulje kohtutulehdusta pois. Estrogeenipistokset, joita annetaan tiineyden estämiseksi vahinkoastutuksen jälkeen, ovat hyvin dokumentoitu riskitekijä. Rodulla on suuri merkitys: ruotsalaisessa vakuutusaineistossa berninpaimenkoirien, tanskandoggien, leonberginkoirien, rottweilereiden ja irlanninsusikoirien steriloimattomista nartuista yli puolet sairastui kohtutulehdukseen 10 ikävuoteen mennessä. Suomenpystykorvanartuilla vastaava osuus oli sen sijaan vain noin 3 %. Mäyräkoirilla ja suomalaisessa aineistossa myös sekarotuisilla koirilla riski on ollut keskimääräistä pienempi.

Voiko kohtutulehdus parantua itsestään tai antibiooteilla?

Ei. Hoitamaton kohtutulehdus on hengenvaarallinen: kohtu voi revetä, ja infektio voi johtaa sepsikseen, munuaisvaurioon ja vatsakalvontulehdukseen. Pelkät antibiootit voivat hidastaa taudin etenemistä, mutta ne eivät paranna kohtua. Lääkehoito hormonivalmisteilla ja antibiooteilla on vaihtoehto vain valikoiduille potilaille: nuorille, muuten terveille jalostusnartuille, joilla on avoin kohtutulehdus eikä merkkejä sepsiksestä. Silloinkin kohtutulehdus uusiutuu jonkin myöhemmän juoksuajan yhteydessä keskimäärin noin kolmella koiralla kymmenestä (29 %; eri tutkimuksissa raportoitu vaihteluväli 0–85 %). Siksi narttu tulisi astuttaa heti seuraavan juoksuajan aikana. Vain leikkaus estää taudin uusiutumisen luotettavasti. Kaikille muille potilaille leikkaus on ensisijainen hoito. Eläinklinikka Saaressa emme tarjoa hormonihoitoa, vaan suosittelemme leikkausta lähes jokaisessa tapauksessa.

Miten kohtutulehdus todetaan?

Tutkimme koiran, otamme verikokeet (valkosolut sekä munuais- ja maksa-arvot) ja teemme vatsan ultraäänitutkimuksen. Noin kuudella kymmenestä kohtutulehdusta sairastavasta koirasta valkosolujen määrä on koholla, useammin suljetussa kohtutulehduksessa; matala valkosolumäärä on varoitusmerkki vatsakalvontulehduksesta. Ultraäänellä näemme muutamassa minuutissa, onko kohtu laajentunut ja täynnä nestettä, ja yhdessä muiden löydösten kanssa tämä riittää yleensä diagnoosiin. Koska suljettu kohtutulehdus voi muistuttaa monia muita sairauksia, teemme ultraäänitutkimuksen jokaiselle steriloimattomalle nartulle, joka voi huonosti viikkoja tai kuukausia juoksuajan jälkeen, vaikka vuotoa ei olisi.

Miten kohtutulehdusta hoidetaan?

Hoitona on päivystysleikkaus: munasarjojen ja tulehtuneen kohdun poisto (ovariohysterektomia). Toimenpide muistuttaa sterilointia, mutta potilas on sairas ja sen kohtu laajentunut ja hauras, joten leikkaus tehdään erityisen huolellisesti. Ennen leikkausta koiran tila vakautetaan suonensisäisellä nesteytyksellä ja, jos se on vakavammin sairas, myös antibiooteilla. Inhalaatioanestesian aikana sen elintoimintoja seurataan jatkuvasti. Leikkaushoidon ennuste on hyvä: yli 90 % koirista toipuu. Kun kohtu ja molemmat munasarjat on poistettu, tauti ei käytännössä koskaan palaa. Harvinainen poikkeus on ”tynkäpyometra”, joka kehittyy kohdunkaulan kohdalle jäävään pieneen kohdun tynkään, useimmiten siksi, että leikkauksessa on jäänyt jäljelle hieman munasarjakudosta. Leikkauksen viivyttäminen antaa sepsikselle, vatsakalvontulehdukselle ja kohdun repeämälle aikaa kehittyä – ja juuri nämä komplikaatiot tekevät kohtutulehduksesta niin vaarallisen.

Pyometraa sairastaneen koiran leikkauksessa poistettu, märän laajentama kohtu
Pyometraa sairastaneen koiran leikkauksessa poistettu kohtu: kohdun sarvet ovat voimakkaasti laajentuneet märän vuoksi, ja seinämä on ohut ja pingottunut. Kuva: Eläinklinikka Saari.

Paljonko koiran kohtutulehdusleikkaus maksaa?

Kohtutulehdusleikkaus hinnoitellaan tapauskohtaisesti, koska leikkaus, nesteytys ja antibiootit, anestesian kesto ja mahdollinen sairaalahoito riippuvat koiran koosta ja siitä, kuinka sairas se on hoitoon tullessaan. Saat kustannusarvion ennen leikkausta. Vertailun vuoksi: terveen nartun suunniteltu sterilointi maksaa painosta riippuen 483–753 €. Päivystyksenä tehtävä kohtutulehdusleikkaus maksaa tätä enemmän, ja mitä aikaisemmin koira tuodaan hoitoon, sitä vähemmän tehohoitoa se tarvitsee. Lemmikkivakuutuksen suorakorvaus onnistuu LähiTapiolan, Agrian ja Pohjolan asiakkaille.

Kuinka kauan toipuminen kohtutulehdusleikkauksesta kestää?

Useimmat koirat ovat selvästi pirteämpiä jo päivän tai kahden kuluttua leikkauksesta, kun infektion lähde on poistettu. Kotiin koira saa kipulääkettä ja eläinlääkärin harkinnan mukaan lyhyen antibioottikuurin. Koira käyttää 10–14 päivän ajan leikkaushaalaria tai kauluria ja ulkoilee vain lyhyillä hihnalenkeillä, kunnes haava on parantunut ja mahdolliset ihon ompeleet on poistettu. Leikkauksen jälkeen tarkistamme haavan ja koiran yleisvoinnin, ja verikokeet uusimme tarpeen mukaan voinnin ja aiempien tulosten perusteella. Ota meihin heti yhteyttä, jos koira lakkaa syömästä, oksentaa tai muuttuu taas vetämättömäksi – tai jos haava turpoaa, punoittaa tai erittää. Täysi toipuminen kestää yleensä noin kaksi viikkoa.

Saako kissa kohtutulehduksen?

Kyllä, joskin harvemmin kuin koira. Kissalla oireet ovat samankaltaisia – vaisuus, huono ruokahalu, lisääntynyt juominen ja turvonnut vatsa. Jopa 40 %:lla kohtutulehdusta sairastavista naaraskissoista ei kuitenkaan havaita vuotoa: sitä ei ole tai kissa nuolee sen pois ennen kuin kukaan ehtii huomata. Kissat myös peittävät sairautensa hyvin, joten tauti voi jäädä pidempään huomaamatta. Kohtutulehdus voi kehittyä minkä ikäiselle kissalle tahansa, mutta riski kasvaa iän myötä, erityisesti noin seitsemän vuoden iän jälkeen. Hoitona on sama päivystysleikkaus, jonka jälkeen ennuste on hyvä. Sterilointi ehkäisee taudin, lukuun ottamatta edellä kuvattua harvinaista tynkäpyometraa.

Miten kohtutulehduksen voi ehkäistä?

Steriloinnin jälkeen riski on lähes olematon, koska munasarjat – taudin taustalla vaikuttavan keltarauhashormonin (progesteronin) lähde – on poistettu. Mahdolliseksi jää vain harvinainen tynkäpyometra. Emme kuitenkaan suosittele jokaisen terveen naaraan sterilointia rutiinina: toimenpiteellä on sekä hyötyjä että haittoja, ja niiden keskinäinen painoarvo vaihtelee eläimestä toiseen. Käymme ne läpi kanssasi ja teemme päätöksen yhdessä – lue lisää sterilointisivultamme. Jos pidät narttusi steriloimattomana, opettele tunnistamaan oireet ja seuraa sitä tarkasti neljän kuukauden ajan jokaisen juoksuajan jälkeen. Vältä vahinkoastutuksen jälkeen annettavia estrogeenipohjaisia pistoksia, sillä ne lisäävät riskiä selvästi, etenkin nuorilla nartuilla. Myös hormonaaliset juoksunestohoidot (progestiinit) on yhdistetty kohtutulehdukseen, vaikka laajassa suomalaisessa tutkimuksessa riskin ei havaittu kasvavan merkittävästi. Kysy meiltä vaihtoehdoista.

Milloin pitää ottaa yhteyttä eläinlääkäriin?

Heti – samana päivänä – jos steriloimattomalla nartulla tai naaraskissalla on vuotoa tai se on vaisu, juo paljon tai kieltäytyy syömästä viikkoja tai kuukausia juoksuajan tai kiiman jälkeen. Arkisin klo 7.45–17.00 soita Eläinklinikka Saareen Vaasaan, p. (06) 321 7300; varaamme joka arkipäivälle akuuttiaikoja kiireellisiä tapauksia varten. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin soita alueen eläinlääkäripäivystykseen, p. 0600 399 299. Kohtutulehdus ei odota maanantaihin.

Lähteet

  1. Hagman R. (2018): Pyometra in Small Animals. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice 48(4):639–661. doi.org
  2. Hagman R. (2022): Pyometra in Small Animals 2.0. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice 52(3):631–657. doi.org
  3. Egenvall A. ym. (2001): Breed risk of pyometra in insured dogs in Sweden. Journal of Veterinary Internal Medicine 15(6):530–538. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
  4. Jitpean S. ym. (2012): Breed variations in the incidence of pyometra and mammary tumours in Swedish dogs. Reproduction in Domestic Animals 47(Suppl 6):347–350. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
  5. Niskanen M. & Thrusfield M.V. (1998): Associations between age, parity, hormonal therapy and breed, and pyometra in Finnish dogs. Veterinary Record 143(18):493–498. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
  6. Jitpean S. ym. (2014): Outcome of pyometra in female dogs and predictors of peritonitis and prolonged postoperative hospitalization in surgically treated cases. BMC Veterinary Research 10:6. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
  7. Jitpean S. ym. (2017): Closed cervix is associated with more severe illness in dogs with pyometra. BMC Veterinary Research 13(1):11. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
  8. Hagman R. ym. (2014): Incidence of pyometra in Swedish insured cats. Theriogenology 82(1):114–120. doi.org
  9. Hollinshead F. & Krekeler N. (2016): Pyometra in the queen: To spay or not to spay? Journal of Feline Medicine and Surgery 18(1):21–33. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
  10. Fieni F. ym. (2014): Medical treatment for pyometra in dogs. Reproduction in Domestic Animals 49(Suppl 2):28–32. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
  11. Wallace G.B. & Casal M.L. (2018): A review of pyometra in small animal medicine: incidence, pathophysiology, clinical diagnosis, and medical management. Clinical Theriogenology 10(4):435–452. cdn.ymaws.com