Myrkytys koiralla ja kissalla – oireet, ensiapu ja milloin on toimittava heti

Myrkytys on yleinen syy päivystyskäyntiin eläinlääkärillä. Usein koira tai kissa myrkyttyy syötyään jotain, mikä on meille harmitonta mutta sille myrkyllistä, kuten suklaata, ksylitolia tai viinirypäleitä – tai päästyään käsiksi ihmisten lääkkeisiin. Myrkytyksen vakavuus riippuu aineesta, nielaistusta määrästä ja eläimen koosta. Myrkytysepäilyssä kannattaa aina soittaa heti eläinlääkärille, vaikka lemmikki vaikuttaisi vielä täysin terveeltä. Monien myrkkyjen kohdalla hoito tehoaa parhaiten – tai ainoastaan – ennen kuin oireita ilmaantuu.

Vaaralliset ruoka-aineet

Useimmin ongelmia aiheuttavat suklaa, ksylitoli, viinirypäleet ja rusinat sekä sipuli ja valkosipuli. Suklaa ja kaakao sisältävät teobromiinia – mitä tummempi suklaa, sitä vaarallisempi se on. Ksylitoli on makeutusaine, jota on purukumeissa, pastilleissa, makeisissa, joissakin leivonnaisissa ja hammastahnassa. Koiralle se aiheuttaa verensokerin äkillisen laskun ja suurempina annoksina maksavaurion. Viinirypäleet ja rusinat voivat aiheuttaa koiralle munuaisten vajaatoiminnan, eikä turvallista määrää tunneta. Sipuli ja valkosipuli ovat vaarallisia kaikissa muodoissa – raakana, kypsennettynä tai jauheena – koska ne vaurioittavat punasoluja; kissat ovat niille vielä koiria herkempiä.

Jyrsijämyrkyt, lääkkeet ja muut vaarat

Rotan- ja hiirenmyrkyt vaikuttavat eri tavoin. Veren hyytymistä estävät myrkkysyötit (antikoagulantit), joita Suomessa myydään kuluttajille yhä valmiiksi täytetyissä syöttirasioissa sisäkäyttöön, aiheuttavat sisäisiä verenvuotoja. Alfakloraloosi puolestaan on myrkyttänyt Suomessa monia kissoja, usein myrkkyä syöneiden hiirten kautta. Se aiheuttaa horjumista, kosketusherkkyyttä, nykimistä, kouristuksia ja vaarallista ruumiinlämmön laskua. Sen myynti kuluttajille päättyi elokuussa 2023, mutta tuholaistorjunnan ammattilaiset saavat yhä käyttää sitä ja koteihin voi olla jäänyt vanhoja varastoja, joten ulkoilevat kissat voivat edelleen altistua. Auton jäähdytinnesteessä eli pakkasnesteessä oleva etyleeniglykoli maistuu makealta, ja jo teelusikallinen laimentamatonta nestettä voi tappaa keskikokoisen kissan; myös koirat ovat vaarassa. Ihmisten kipulääkkeet ovat toinen yleinen myrkytysten aiheuttaja: ibuprofeeni voi aiheuttaa mahahaavoja ja munuaisvaurion, ja jo osa yhdestä parasetamolitabletista voi tappaa kissan. Permetriini, jota on joissakin koirille tarkoitetuissa iholle tiputettavissa punkki- ja kirppulääkkeissä sekä joissakin ihmisten syyhyvoiteissa, on kissoille erittäin myrkyllistä. Älä koskaan käytä koiralle tarkoitettua valmistetta kissalle. Kissa voi myrkyttyä jo pelkästä läheisestä kosketuksesta vastikään lääkittyyn koiraan tai nuolemalla voidetta käyttävän ihmisen ihoa, pyyhkeitä tai vuodevaatteita. Liljat, myös päivänliljat, ovat erityisen vaarallisia kissoille: turkista nuoltu siitepöly, pieni puraisu lehdestä tai jopa maljakon vesi voi aiheuttaa kuolemaan johtavan munuaisten vajaatoiminnan. Kesällä järvien ja meren sinileväkukinnat voivat myrkyttää koiria, jotka uivat vedessä tai juovat sitä. Oireet voivat alkaa jo minuuttien kuluessa, mutta osa niistä ilmaantuu vasta tuntien kuluttua.

Oireet

Oireet vaihtelevat myrkystä riippuen. Tavallisimpia ovat oksentelu, ripuli, kuolaaminen, vatsakipu, ruokahaluttomuus ja väsymys. Hermosto-oireita voivat olla nykiminen, vapina, kouristukset, tasapainon menetys, levottomuus tai lyyhistyminen. Vakavissa tapauksissa voi esiintyä tiheää hengitystä, kiihtynyttä sykettä, vaaleita, kellertäviä tai ruskehtavia ikeniä, verta oksennuksessa tai ulosteessa, poikkeavan matalaa tai korkeaa ruumiinlämpöä tai tajunnan menetystä. Kaikkien myrkkyjen oireet eivät näy heti: veren hyytymistä estävien jyrsijämyrkkyjen aiheuttama verenvuoto alkaa yleensä vasta 3–7 päivän kuluttua, sipulin tai valkosipulin aiheuttama anemia muutaman päivän kuluttua ja liljojen tai viinirypäleiden aiheuttama munuaisvaurio 1–3 vuorokauden kuluessa. Jäähdytinneste voi tuntien kuluessa aiheuttaa ensin humalan kaltaista horjumista. Sen jälkeen eläin voi näyttää toipuvan, ennen kuin vakava munuaisvaurio kehittyy. Juuri siksi on toimittava heti jo epäilyn perusteella eikä odotettava oireita.

Ensiapu

Soita heti eläinlääkärille ja kerro, mitä lemmikki on nielaissut, kuinka paljon ja milloin sekä paljonko se suunnilleen painaa. Ota pakkaus tai valokuva siitä mukaan klinikalle. Älä yritä oksennuttaa lemmikkiä itse. Suola voi aiheuttaa vaarallisen suolamyrkytyksen, ja vetyperoksidi voi vaurioittaa mahalaukun limakalvoa ja on erityisen vaarallinen kissoille. Oksentaminen on haitallista myös, jos lemmikki on nielaissut syövyttävää tai öljymäistä ainetta tai jos se on unelias tai kouristelee. Älä myöskään anna maitoa tai öljyä – ne eivät neutraloi mitään ja voivat pahentaa tilannetta. Jos myrkkyä on iholla tai turkissa – tai jos lemmikki on uinut vedessä, jossa on sinileväkukinta – pue käsineet ja huuhtele iho ja turkki runsaalla puhtaalla, haalealla vesijohtovedellä (jos aine on öljymäistä, lisää tilkka mietoa astianpesuainetta). Kuivaa lemmikki hyvin ja estä sitä nuolemasta kohtaa. Älä kuitenkaan pese lemmikkiä, joka nykii tai kouristelee. Pidä lemmikki rauhallisena ja levossa matkalla klinikalle: kääri viileältä tuntuva kissa huopaan, pidä nykivä tai kosketusherkkä lemmikki hiljaisessa ja hämärässä paikassa, äläkä vie käsiäsi kouristelevan lemmikin suun lähelle. Vain eläinlääkäri voi arvioida, onko oksennuttamisesta vielä hyötyä: yleensä se auttaa vain ensimmäisen tunnin tai kahden kuluessa nielemisestä, vaikka joidenkin myrkkyjen kohdalla aikaikkuna on pidempi. Huomaa, että Myrkytystietokeskus ei neuvo lemmikinomistajia eläinten myrkytyksissä, joten soita lemmikkisi asioissa aina eläinlääkärille.

Eläinlääkärin hoito

Hoito riippuu myrkystä ja siitä, kuinka kauan nielemisestä on kulunut. Varhaisessa vaiheessa eläinlääkäri voi antaa lääkettä, joka saa aikaan hallitun oksennuksen, sekä lääkehiiltä eli aktiivihiiltä, joka sitoo joitakin myrkkyjä suolistossa. Tukihoitoon kuuluvat suonensisäinen nestehoito, pahoinvointi- ja kouristuslääkitys, ruumiinlämmön hallinta ja elintoimintojen tarkka seuranta. Muutamaan myrkkyyn on oma vastalääkkeensä. Veren hyytymistä estävien jyrsijämyrkkyjen vastalääke on K1-vitamiini, jota annetaan yleensä vähintään neljän viikon ajan, kunnes veren hyytymiskokeen tulos on normaali. Jäähdytinnesteen vastalääke on fomepitsoli tai etanoli, jotka tehoavat vain, jos hoito aloitetaan tuntien kuluessa nielemisestä – kissalla mieluiten kolmen tunnin kuluessa – ennen kuin munuaiset vaurioituvat. Monelle myrkylle, kuten alfakloraloosille, permetriinille, liljoille ja sinilevälle, ei ole vastalääkettä, ja siksi varhainen hoito on niin tärkeää. Vakavasti myrkyttynyt eläin tarvitsee sairaalahoitoa, ja sen munuaisten ja maksan toimintaa sekä veren hyytymistä seurataan verikokein. Mitä aikaisemmin hoito alkaa, sitä parempi on ennuste.

Ehkäisy

Säilytä lääkkeet, makeiset, ksylitolituotteet, siivousaineet ja jäähdytinneste hyvin lemmikin ulottumattomissa. Älä koskaan anna lemmikille ihmisten ruokaa tai lääkkeitä kysymättä ensin eläinlääkäriltä, äläkä koskaan käytä koiran kirppulääkettä kissalle. Kun koira on lääkitty permetriinivalmisteella, pidä kissat erossa siitä vähintään kolme päivää. Pidä kissat myös erossa ihmisestä, joka käyttää permetriiniä sisältävää syyhyvoidetta, sekä hänen pyyhkeistään ja vuodevaatteistaan. Pidä koira kytkettynä kaikkialla, missä voi olla jyrsijämyrkkyä tai roskia, äläkä käytä myrkkysyöttejä paikoissa, joissa omat tai naapureiden kissat liikkuvat. Älä pidä liljoja kodissa, jossa on kissa, ja tarkista, ovatko huonekasvisi myrkyllisiä. Älä kesällä päästä koiraa veteen, jossa näkyy sinileväkukintaa. Tallenna Eläinklinikka Saaren numero (06) 321 7300 ja alueen eläinlääkäripäivystyksen numero 0600 399 299 puhelimeesi jo nyt, niin apu on lähellä, jos pahin sattuu.

Lähteet

1. Merck Veterinary Manual: Chocolate Toxicosis in Animals. merckvetmanual.com
2. Merck Veterinary Manual: Xylitol Toxicosis in Dogs. merckvetmanual.com
3. Merck Veterinary Manual: Garlic and Onion (Allium spp) Toxicosis in Animals. merckvetmanual.com
4. MSD Veterinary Manual: Grape, Raisin, and Tamarind Toxicosis in Dogs. msdvetmanual.com
5. Merck Veterinary Manual: Ethylene Glycol Toxicosis in Animals. merckvetmanual.com
6. Connally H.E. ym. (2010): Safety and efficacy of high-dose fomepizole compared with ethanol as therapy for ethylene glycol intoxication in cats. Journal of Veterinary Emergency and Critical Care 20(2):191–206. pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
7. Merck Veterinary Manual: Anticoagulant Rodenticide Poisoning in Animals. merckvetmanual.com
8. Merck Veterinary Manual: Toxicities from Over-the-Counter Drugs. merckvetmanual.com
9. Merck Veterinary Manual: Houseplants and Ornamentals Toxic to Animals. merckvetmanual.com
10. Merck Veterinary Manual: Algal Poisoning of Animals. merckvetmanual.com
11. ASPCA Animal Poison Control Center: People Foods to Avoid Feeding Your Pets. aspca.org
12. ASPCA: Is It Ever Safe to Induce Vomiting? aspca.org
13. Pet Poison Helpline: Five Pet Poisoning First Aid Misconceptions. petpoisonhelpline.com
14. International Cat Care: Lily poisoning in cats. icatcare.org
15. International Cat Care: Paracetamol poisoning in cats. icatcare.org
16. International Cat Care: Permethrin poisoning. icatcare.org
17. Fimea (2024): Syyhylääkkeet voivat olla vaarallisia lemmikeille. fimea.fi
18. Ruokavirasto: Suomen ensimmäinen alfakloraloosimyrkytys varmistettu lemmikkieläimellä. ruokavirasto.fi
19. Tukes (2020): Alfakloraloosia sisältävät jyrsijämyrkyt vaarallisia kissoille. tukes.fi
20. Tukes (2023): Alfakloraloosia sisältäviä jyrsijämyrkkyjä ei saa enää myydä kuluttajille. tukes.fi
21. Tukes: Usein kysyttyä biosideista. tukes.fi
22. HUS: Myrkytystietokeskus. hus.fi