Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) on ikääntyneiden kissojen yleisin hormonisairaus. Tutkimuksesta riippuen sitä sairastaa jopa noin joka kymmenes yli 10-vuotias kissa. Liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormonia (T4), mikä kiihdyttää aineenvaihduntaa ja kuormittaa monia elimiä, erityisesti sydäntä ja munuaisia. Hoitamattomana sairaus johtaa vakaviin komplikaatioihin. Hoidon ja säännöllisten seurantakäyntien avulla ennuste on yleensä hyvä, mutta samanaikaisesti todettu munuaissairaus voi vaikuttaa pitkän aikavälin ennusteeseen.
Oireet
Yleisimpiä oireita ovat laihtuminen hyvästä tai lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ripuli, ylivilkkaus tai levottomuus, lisääntynyt ääntely, hoitamattoman näköinen turkki ja nopea syke. Monilla kissoilla myös lihasmassa vähenee, ja osalla näkyy käytösmuutoksia, kuten ärtyisyyttä. Pienellä osalla kissoista oireet ovat päinvastaisia: kissa on vaisu ja syö huonosti. Oireet kehittyvät yleensä hitaasti, ja omistaja voi luulla niitä tavallisiksi ikääntymisen merkeiksi.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu verikokeeseen, jossa mitataan kilpirauhashormonin eli tyroksiinin kokonaispitoisuus (kokonais-T4). Kokeen voimme tehdä klinikkamme omassa laboratoriossa. Kohonnut T4-arvo ja tyypilliset oireet yhdessä varmistavat diagnoosin. Sairauden alkuvaiheessa, lievissä tapauksissa tai jos kissalla on samaan aikaan jokin muu sairaus, T4 voi silti olla viitealueella. Silloin koe uusitaan parin viikon kuluttua tai myöhemmin, tai kokonais-T4:n rinnalla mitataan vapaa T4. Vapaata T4:ää ei koskaan tulkita yksinään, koska se voi olla virheellisesti koholla kissoilla, joilla on jokin muu sairaus. Jos asia jää epäselväksi, apua voi saada lisätutkimuksista, kuten T3-suppressiotestistä tai kilpirauhasen gammakuvauksesta (skintigrafia). Kissaa tutkiessaan eläinlääkäri voi tuntea sen kaulassa suurentuneen kilpirauhasen. Samalla mitataan verenpaine ja tarkistetaan sydän, munuaisarvot ja virtsanäyte.
Komplikaatiot
Hoitamaton kilpirauhasen liikatoiminta lisää sydämen työmäärää ja voi paksuntaa sydänlihasta, mikä vaikeissa tapauksissa johtaa sydämen vajaatoimintaan. Nämä muutokset voivat korjaantua, kun kilpirauhasen toiminta saadaan hallintaan, mutta joillakin kissoilla on lisäksi erillinen sydänsairaus, joka ei parane. Jopa noin joka neljännellä liikatoimintaa sairastavalla kissalla on korkea verenpaine. Se voi vaurioittaa silmiä (ja vaikeissa tapauksissa aiheuttaa äkillisen sokeutumisen), munuaisia, sydäntä ja aivoja. Verenpaine voi pysyä koholla kilpirauhasen hoidon jälkeenkin tai jopa kohota vasta hoidon myötä, joten se mitataan ennen hoitoa ja hoidon aikana. Tärkeä on myös yhteys munuaissairauteen: liikatoiminta lisää munuaisten verenvirtausta ja suodatusnopeutta, ja lihaskato laskee veren kreatiniinipitoisuutta, joka on yksi munuaisarvoista. Nämä tekijät voivat yhdessä peittää jo olemassa olevan munuaissairauden, joka tulee esiin vasta, kun kilpirauhasta hoidetaan – eräässä laajassa tutkimuksessa noin joka kuudennella kissalla. Kilpirauhasen jättäminen hoitamatta ei suojaa munuaisia, vaan se vaurioittaa niitä ajan mittaan lisää. Myös liiallinen hoito, jossa kilpirauhashormonin taso laskee liian matalaksi, voi kuormittaa munuaisia. Siksi munuaisarvoja seurataan tarkasti hoidon alettua.
Hoitovaihtoehdot
Hoitovaihtoehtoja on neljä: päivittäinen lääkitys, leikkaus, radiojodihoito ja vähäjodinen dieettiruoka. Autamme sinua valitsemaan kissasi tilanteeseen parhaiten sopivan hoidon.
Päivittäinen lääkitys
Lääkkeenä käytetään tiamatsolia (toiselta nimeltään metimatsoli), jota annetaan päivittäin joko tabletteina (esim. Felimazole) tai oraaliliuoksena (esim. Apelka). Hoito on suhteellisen edullinen, mutta elinikäinen. Useimmat kissat sietävät lääkettä hyvin. Haittavaikutukset ilmaantuvat yleensä ensimmäisten viikkojen aikana ja harvoin enää kahden tai kolmen kuukauden jälkeen: oksentelu, huono ruokahalu, väsymys tai voimakas pään ja kaulan alueen kutina, joka voi johtaa raapimishaavoihin. Harvoin lääke vaikuttaa maksaan tai verisoluihin, joten ota meihin yhteyttä, jos kissasi alkaa voida huonosti tai sille nousee kuume, sen iho tai limakalvot kellastuvat tai se vuotaa herkästi verta. T4, munuaisarvot ja verenkuva tarkistetaan noin 3, 6, 10 ja 20 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, jokaisen annosmuutoksen jälkeen ja siitä eteenpäin muutaman kuukauden välein.
Lääkkeen turvallinen käsittely kotona
Tiamatsoli voi vaurioittaa sikiötä. Pese kätesi lääkkeen antamisen jälkeen sekä käsiteltyäsi kissanhiekkaa tai kissan oksennusta. Älä puolita äläkä murskaa tabletteja. Hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää kertakäyttökäsineitä antaessaan lääkettä sekä käsitellessään kissanhiekkaa tai oksennusta. Jos olet tai saatat olla raskaana tai suunnittelet raskautta, pyydä jotakuta muuta antamaan lääke ja puhdistamaan hiekkalaatikko.
Leikkaus
Leikkaus (tyreoidektomia) voi parantaa sairauden. Noin 70 %:lla kissoista sairaus koskee molempia kilpirauhaslohkoja, ja molempien poistaminen voi vaurioittaa viereisiä lisäkilpirauhasia ja laskea veren kalsiumpitoisuutta joko ohimenevästi tai pysyvästi. Kissan tila tasapainotetaan ensin lääkityksellä, koska nukutus on hoitamatonta liikatoimintaa sairastavalle kissalle tavallista riskialttiimpi.
Radiojodihoito
Radiojodihoitoa (I-131) pidetään useimmille kissoille ensisijaisena hoitona: yksi hoitokerta parantaa yli 95 % kissoista. Suomessa sitä tarjoaa vain pari erikoistunutta klinikkaa. Kissa on useita päiviä eristyksessä eläinsairaalassa. Sen jälkeen sitä on pidettävä kotona sisällä noin kahden viikon ajan, eivätkä lapset tai raskaana olevat naiset saa olla kosketuksissa siihen. Hoitava klinikka antaa tarkat ohjeet, myös kissan ulosteiden käsittelystä. Ennen leikkausta tai radiojodihoitoa annettava lääkityskokeilu voi auttaa ennakoimaan, miten munuaiset selviävät, kun kilpirauhasen toiminta on saatu hallintaan.
Vähäjodinen dieettiruoka
Hill’s y/d -ruoka tehoaa vain, jos kissa ei syö mitään muuta – ei edes herkkuja, muiden lemmikkien ruokaa tai saaliseläimiä – eikä silloinkaan kaikilla kissoilla. Osa kissoista myös kieltäytyy syömästä sitä maun takia. Siksi se sopii lähinnä yhden kissan talouksien sisäkissoille.
Lähteet
- Carney H.C. ym. (2016): 2016 AAFP Guidelines for the Management of Feline Hyperthyroidism. Journal of Feline Medicine and Surgery 18(5):400–416. doi.org
- Peterson M.E. (2013): More than just T4: Diagnostic testing for hyperthyroidism in cats. Journal of Feline Medicine and Surgery 15(9):765–777. doi.org
- Peterson M.E. (2012): Hyperthyroidism in cats: what’s causing this epidemic of thyroid disease and can we prevent it? Journal of Feline Medicine and Surgery 14(11):804–818. doi.org
- Peterson M.E., Varela F.V., Rishniw M., Polzin D.J. (2018): Evaluation of Serum Symmetric Dimethylarginine Concentration as a Marker for Masked Chronic Kidney Disease in Cats With Hyperthyroidism. Journal of Veterinary Internal Medicine 32(1):295–304. doi.org
- Stammeleer L. ym. (2024): Blood pressure in hyperthyroid cats before and after radioiodine treatment. Journal of Veterinary Internal Medicine 38(3):1359–1369. doi.org
- Acierno M.J. ym. (2018): ACVIM consensus statement: Guidelines for the identification, evaluation, and management of systemic hypertension in dogs and cats. Journal of Veterinary Internal Medicine 32(6):1803–1822. doi.org
- Fimea: Felimazole Vet 2,5 mg päällystetyt tabletit kissalle, valmisteyhteenveto. fimea.fi
- Pharmaca Fennica: Apelka vet 5 mg/ml oraaliliuos kissoille, pakkausseloste. pharmacafennica.fi
- Cornell Feline Health Center: Hyperthyroidism in Cats. vet.cornell.edu
- International Cat Care: Hyperthyroidism in cats. icatcare.org