Löysitkö siilinpoikasen? Näin autat oikein

Joka kesä ihmiset löytävät pihalta tai polulta pienen siilin yksinään tai näkevät sellaisen liikkeellä päivänvalossa – ja ensimmäinen reaktio on nostaa se maasta ja auttaa. Joskus se pelastaa hengen. Joskus se taas tekee vahingossa orvon terveestä poikasesta, jonka emo oli vain muutaman metrin päässä. Tämä opas auttaa sinua erottamaan nämä tilanteet toisistaan ja kertoo tarkalleen, mitä tehdä – suomalaisittain ja Suomen lain mukaan.

Tärkein sääntö ensin

Suomessa siili (Erinaceus europaeus) on luonnonsuojelulain (9/2023) 69 §:n nojalla rauhoitettu laji. Eläinten hyvinvointilain (693/2023) 7 § kuitenkin velvoittaa auttamaan sairasta, loukkaantunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä. Kuka tahansa saa ottaa tällaisen eläimen haltuunsa ilman lupaa – mutta vain lyhytaikaisesti, antaakseen sille ensiapua tai toimittaakseen sen hoitoon (luonnonsuojelulaki 71 §; eläinten hyvinvointilaki 29 §). Luonnonvaraista siiliä ei saa koskaan pitää lemmikkinä (eläinten hyvinvointilaki 28 §).

Käytännössä: älä ”pelasta” siilinpoikasta hätiköiden. Katso ensin etäältä ja vertaa tilannetta alla kuvattuihin merkkeihin. Jos olet yhä epävarma, soita meille aukioloaikanamme ennen kuin nostat poikasen; aukioloaikojen ulkopuolella katso kohta ”Keneen otat yhteyttä”. Yksinään oleva pieni siili ei useinkaan ole hätätapaus: jo ennen vieroitusta poikaset liikkuvat osan ajastaan yksin ja palaavat emon luo imemään. Villieläinten hoitopaikkoihin tuodaan paljon nuoria siilejä, jotka eivät olisi tarvinneet apua. Laajassa tšekkiläisessä tutkimuksessa havaittiin, että mitä painavampi nuori siili oli, sitä useammin se oli otettu hoitoon turhaan – kun taas lähes kaikki kaikkein pienimmät poikaset todella tarvitsivat hoitoa.

Onko poikanen todella pulassa?

Suomessa siilinpoikaset syntyvät keskikesällä – vaaleanpunaisina, sokeina ja avuttomina – ja viettävät ensimmäiset viikkonsa pesässä. Noin 3–4 viikon ikäisinä ne alkavat liikkua emonsa kanssa pesän ulkopuolella, ja noin 5–6 viikon iässä – yleensä elokuun alussa – ne vieroittuvat ja painavat silloin vain noin 120–350 g. Terve, vieroitettu nuori siili käyttäytyy kuin pieni aikuinen: se tuhisee, käpertyy tiukalle kerälle ja liikkuu ripeästi. Anna sen olla.

Siilinpoikanen tarvitsee todella apua, jos:

• Se on päiväsaikaan avoimella paikalla tai makaa paikallaan aukealla pitkiä aikoja. Siilit ovat yöeläimiä, eikä terve siili makaa liikkumatta avoimella paikalla.
• Se on kylmä kosketettaessa, veltto tai horjuva.
• Se vikisee herkeämättä aukealla, eikä lähellä ole aikuista siiliä.
• Se kiertää kehää, hoipertelee tai liikkuu poikkeavasti.
• Sen ympärillä on kärpäsiä tai sen päällä kärpäsenmunia tai toukkia – kärpäsenmunat näyttävät pieniltä riisinjyviltä. Tämä on hätätilanne.
• Sen silmät ovat vielä kiinni, ja se on pesän ulkopuolella. Näin nuori poikanen kuuluu pesään eikä selviä hengissä ilman emoaan.
• Useita poikasia harhailee yhdessä ilman emoa – ne tarvitsevat hyvin todennäköisesti apua, sillä emolle on luultavasti sattunut jotain, esimerkiksi liikenneonnettomuus. Jos löydät yhden apua tarvitsevan poikasen, etsi lähistöltä myös sen sisaruksia.
• Syyskuun lopulla tai myöhemmin siili painaa selvästi alle noin 600 g – se tuskin selviää Suomen pitkästä talvihorroksesta ilman apua, varsinkaan jos se on liikkeellä päiväsaikaan. Loppukesällä pienet siilit ovat kuitenkin usein terveitä nuoria yksilöitä, joten älä ota terveeltä näyttävää siiliä kiinni vain punnitaksesi sen.

Voisiko emo tulla vielä hakemaan sitä?

Joskus. Emo, jonka pesää on häiritty, voi kantaa poikasensa suussaan uuteen paikkaan. Pesän häiritseminen on kuitenkin jo sinänsä vaarallista: etenkin ensimmäisinä päivinä poikasten syntymän jälkeen pelästynyt emo voi hylätä poikasensa tai jopa tappaa ne.

Jos olet vahingossa paljastanut pesän, peitä se varovasti takaisin, siirry kauemmas ja tarkkaile etäältä. Jos poikaset pysyvät pesässä, anna niiden olla rauhassa äläkä käy katsomassa niitä yhä uudelleen. Jos emo on loukkaantunut tai poikasia tulee vikisten ulos pesästä, ne tarvitsevat apua – katso ohjeet alta.

Jos näet yksittäisen virkeän poikasen, jonka silmät ovat auki, liikkumassa hämärässä tai yöllä, se ei luultavasti ole orpo: tarkkaile sitä etäältä ja anna sen olla. Emot liikkuvat pääasiassa pimeän tultua, mutta imettävä emo voi tulla hetkeksi esiin päivänvalossakin etsimään ruokaa.

Älä kuitenkaan jätä poikasta ulos odottamaan emoa, joka ei ehkä koskaan tule – ei ainakaan, jos sen silmät ovat kiinni, se tuntuu kylmältä tai se on päiväsaikaan avoimella paikalla. Pieni siilinpoikanen ei pysty pitämään itseään lämpimänä, ja erossa emostaan ja sisaruksistaan se jäähtyy nopeasti – kylmyys määrää, paljonko aikaa on. Käsittele siilejä vain silloin, kun se on tarpeen, ja käytä paksuja käsineitä.

Näin toimit heti (ennen kuin tuot poikasen hoitoon)

Pienelle siilinpoikaselle kylmyys on kiireellisin vaara. Toimi näin sillä välin, kun järjestät sille hoitoa:

• Lämmitä se – tämä on tärkeintä. Täytä kuumavesipullo kuumalla hanavedellä – ei koskaan kiehuvalla vedellä – ja kääri se pyyhkeeseen: kätesi pitää voida levätä mukavasti käärityn pullon päällä. Laita pullo korkeareunaiseen laatikkoon, aseta poikanen pullon päälle ja peitä se pienellä pyyhkeellä. Jätä laatikkoon tilaa, jotta poikanen pääsee ryömimään pois pullon päältä, jos sille tulee liian lämmin. Täytä pullo uudelleen ennen kuin se jäähtyy – jäähtymään jätetty pullo tekee enemmän haittaa kuin hyötyä. Kylmä poikanen ei pysty sulattamaan ruokaa, joten lämpö menee kaiken muun edelle.
• Ei lisälämpöä, jos poikanen vuotaa verta tai siinä on kärpäsenmunia tai toukkia – se tarvitsee heti eläinlääkärin hoitoa (katso alta). Kuumalla säällä lisälämpöä ei välttämättä tarvita, ellei poikanen tunnu viileältä.
• Pidä se laatikossa hämärässä ja hiljaisessa paikassa. Laatikoksi sopii pahvilaatikko, jossa on ilmareikiä ja jonka pohjalla on vanha pyyhe tai fleecekangas. Pidä laatikko sisällä rauhallisessa huoneessa: hämärä valo ja hiljaisuus rauhoittavat pelästynyttä villieläintä. Käytä suojakäsineitä ja pese kädet jälkeenpäin saippualla – siilit kantavat usein Salmonella-bakteeria ilman mitään oireita.
• ÄLÄ anna maitoa. Koskaan. Siilit eivät siedä laktoosia: lehmänmaito aiheuttaa niille ripulia ja vatsakipua, jotka heikentävät niitä vähitellen.
• Älä yritä syöttää pientä poikasta itse. Kylmä, kuivunut vastasyntynyt on lämmitettävä ja nesteytettävä ennen kuin sille annetaan mitään maitovastiketta, ja siilinpoikasten käsinkasvatus vaatii erityisosaamista. Väärä tai liian aikaisin annettu ruoka voi tappaa sen.

Jos kyseessä on vanhempi, jo vieroitettu nuori siili, joka on vain laiha ja nälkäinen – eikä vielä emonsa maitoa juova poikanen – anna sen ensin lämmetä. Sen jälkeen voit tarjota sille matalassa astiassa vettä ja vähän lihapohjaista kissanruokaa (ei kalapohjaista) tai liotettua kissan kuivaruokaa. Pienen poikasen kohdalla tehtäväsi on kuitenkin pitää se lämpimänä ja soittaa – siinä kaikki.

Keneen otat yhteyttä

Soita meille numeroon (06) 321 7300 ja tuo poikanen – ja sen mahdolliset sisarukset – Eläinklinikka Saareen (Gerbyntie 18, Vaasa). Annamme ensiavun, ja klinikkamme ylläpitämä siilien kuntoutuskeskus SiiliSaari Care Center ottaa poikaset jatkohoitoonsa. Kun soitat, kerro, montako poikasta on, ovatko niiden silmät auki, kuinka suuria ne suunnilleen ovat, mistä löysit ne ja miten ne voivat.

Olemme avoinna ma–pe 7.45–17.00. Aukioloaikojemme ulkopuolella soita eläinlääkäripäivystykseen numeroon 0600 399 299, jos poikanen vuotaa verta, siinä on kärpäsenmunia tai toukkia tai se on lyyhistynyt. Soita samaan numeroon myös, jos poikanen on liian nuori syömään itse, ennen kaikkea jos sen silmät ovat vielä kiinni. Vielä maitoa juova poikanen on ruokittava muutaman tunnin välein – vastasyntynyt 2–3 tunnin välein – joten se ei voi turvallisesti odottaa klinikan aukeamista. Jos et ole varma, kumpi on kyseessä, toimi kuin se olisi vielä maitoa juova poikanen. Vain vieroitettu nuori siili, joka syö itse, voi odottaa klinikan aukeamiseen asti lämpimänä laatikossaan rauhallisessa paikassa.

Neuvoja saat myös valtakunnallisilta tahoilta:

• Korkeasaaren Villieläinsairaala, Helsinki – Suomen suurin loukkaantuneiden ja orpojen villieläinten hoitopaikka. Sen puhelinpalvelu on avoinna joka päivä päiväsaikaan ja neuvoo, tarvitseeko eläin apua, olitpa missä päin Suomea tahansa. Katso korkeasaari.fi.
• SEY Suomen eläinsuojelu – eläinsuojelujärjestö, jonka verkkosivuilla on neuvoja siileistä sekä luettelo luonnonvaraisten eläinten auttajista eri puolilla Suomea. Katso sey.fi.

Miksi vaiva kannattaa nähdä

Nuoren siilin ensimmäinen talvi on armoton. SEY:n mukaan arviolta 30 % tai enemmän nuorista siileistä – joskus jopa 80 % – kuolee ensimmäisenä talvenaan, usein siksi, että niiden rasvavarastot ovat liian pienet tai pesä on vaurioitunut. Myöhäisten poikueiden poikasilla on vähiten aikaa kerätä rasvaa. Suositukset siilin vähimmäispainosta ennen talvihorrosta vaihtelevat: British Hedgehog Preservation Societyn mukaan ehdoton vähimmäispaino on noin 450 g, SEY suosittelee vähintään noin 600 g:n painoa ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) 800 g:n painoa. Syksyllä löytynyt alipainoinen nuori siili on juuri sellainen, jota SiiliSaari Care Center voi auttaa. Kun siili on saavuttanut riittävän painon, se vapautetaan löytöpaikalleen, jos paikka on turvallinen ja siilillä on vielä aikaa tehdä itselleen oma talvipesä. Muussa tapauksessa se vapautetaan talvehtimaan valmiiseen pesään. Siilien määrä vähenee suuressa osassa Eurooppaa: lokakuussa 2024 IUCN siirsi siilin maailmanlaajuisella punaisella listallaan elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi (katso artikkelimme siilistä Euroopassa ja Suomessa). Siksi jokaisella oikein autetulla siilillä on merkitystä.

Lyhyesti

• Älä nappaa hätiköiden – virkeä poikanen, jonka silmät ovat auki ja joka on yksin hämärässä tai yöllä, ei luultavasti ole orpo.
• Silmät kiinni ja pesän ulkopuolella? Kylmä? Makaa paikallaan tai vikisee aukealla? Päiväsaikaan avoimella paikalla? Ympärillä kärpäsiä tai päällä kärpäsenmunia tai toukkia? Se tarvitsee apua nyt.
• Lämmitä se pyyhkeeseen käärityn kuumavesipullon päällä laatikossa rauhallisessa huoneessa – paitsi jos se vuotaa verta tai siinä on kärpäsenmunia tai toukkia: silloin se tarvitsee eläinlääkäriä heti.
• Ei maitoa. Älä syötä itse pieniä poikasia.
• Soita meille numeroon (06) 321 7300 (ma–pe 7.45–17.00) ja tuo se klinikalle. Aukioloaikojemme ulkopuolella soita eläinlääkäripäivystykseen numeroon 0600 399 299, jos poikanen vuotaa verta, siinä on kärpäsenmunia tai toukkia, se on lyyhistynyt tai se on liian nuori syömään itse, ennen kaikkea jos sen silmät ovat kiinni. Jos olet epävarma, toimi kuin se olisi vielä maitoa juova poikanen; vain vieroitettu, itse syövä nuori siili voi odottaa.

Epäselvässä tilanteessa soita ennen kuin teet päätöksen. Otamme aina mieluummin vastaan puhelun kuin hoidamme virheen seurauksia.

Lähteet

1. Nature Conservation Act 9/2023 (Finlex): § 69 protected species and § 71 protected animals found sick, injured or helpless. finlex.fi
2. Animal Welfare Act 693/2023 (Finlex): § 7 duty to help a helpless wild animal, § 28 ban on keeping wild vertebrates and § 29 short-term care of a helpless wild animal. finlex.fi
3. IUCN (2024): Western European hedgehog moved from Least Concern to Near Threatened — Red List update, 28 October 2024. iucn.org
4. Korkeasaari Wildlife Hospital: FAQ on hedgehogs — when a hoglet needs help, weaning in early August, signs of illness and transport. korkeasaari.fi
5. Korkeasaari Wildlife Hospital: Villieläinsairaala — Finland’s largest care centre for injured and orphaned wild animals; phone advice every day from 8 am, wherever you are in Finland. korkeasaari.fi
6. SEY Suomen eläinsuojelu: Species-specific questions — hedgehog (weaning age and weight, hoglets alone before weaning, groups of hoglets, milk, first-winter mortality). sey.fi
7. SEY Suomen eläinsuojelu: Hedgehog — daytime activity, lying still in the open, Salmonella and pre-hibernation weight. sey.fi
8. SEY Suomen eläinsuojelu: Wild animal in distress — contacts for wildlife helpers around Finland. sey.fi
9. Finnish Association for Nature Conservation (SLL): Five ways to help hedgehogs. sll.fi
10. Mustasaari municipality, West Coast environmental unit (Länsirannikon ympäristöyksikkö): Veterinary on-call service — northern on-call area 0600 399 299 (Laihia, Mustasaari, Vaasa, Vähäkyrö, Vöyri), weekdays 16–8 and Friday 16 to Monday 8. mustasaari.fi
11. British Hedgehog Preservation Society: Hedgehog first aid advice. britishhedgehogs.org.uk
12. British Hedgehog Preservation Society: Frequently asked questions — hedgehogs out in daylight. britishhedgehogs.org.uk
13. British Hedgehog Preservation Society: Autumn juveniles — weight for hibernation. britishhedgehogs.org.uk
14. Hedgehog Street (BHPS & PTES): Found a sick or injured hedgehog? — hoglets. hedgehogstreet.org
15. Hedgehog Street (BHPS & PTES): Summer FAQ — disturbed nests. hedgehogstreet.org
16. Hedgehog Street (BHPS & PTES): Breeding, babies, hoglets. hedgehogstreet.org
17. Hedgehog Street (BHPS & PTES): Daytime hoglets. hedgehogstreet.org
18. Lukešová G. ym. (2021): Juvenile European hedgehogs (Erinaceus europaeus) at rescue centers and their release rate depending on their weight on admission. PLoS ONE 16(10):e0258273. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
19. Kadlecova G. ym. (2023): Differences in Mortality of Pre-Weaned and Post-Weaned Juvenile European Hedgehogs (Erinaceus europaeus) at Wildlife Rehabilitation Centres in the Czech Republic. Animals 13(3):337. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
20. Hand A. (2020): Hedgehogs – a practical approach to common presentations. Veterinary Ireland Journal 10(7):374–378. veterinaryirelandjournal.com