TTA-leikkaus koirilla – eturistisidesairauden hoito sääriluun kyhmyn siirrolla

Eturistisiteen (cranial cruciate ligament, CCL) sairaus on yksi koirien yleisimmistä takajalan ontumisen syistä. Ristiside heikkenee yleensä vähitellen, ja usein se repeää ensin osittain ennen kuin se katkeaa kokonaan. Epävakaa polvi on kipeä, ja siihen kehittyy nivelrikko. TTA eli sääriluun kyhmyn siirto eteenpäin (tibial tuberosity advancement) on leikkaus, joka vakauttaa polven korvaamatta ristisidettä.

Miten TTA toimii?

Sääriluun kyhmy (tuberositas tibiae) on polven alapuolella oleva luinen kohouma, johon polvilumpion jänne kiinnittyy. Leikkauksessa kyhmy katkaistaan ja siirretään eteenpäin röntgenkuvien perusteella suunnitellun matkan verran. Sen jälkeen se kiinnitetään uuteen asentoonsa titaanisella välikappaleella sekä levyllä, jota haarukka ja ruuvit pitävät paikallaan. Siirron ansiosta polvilumpion jänne kulkee noin 90 asteen kulmassa sääriluun yläosan nivelpintaan nähden. Tämä vastustaa voimaa (cranial tibial thrust), joka työntää sääriluuta eteenpäin koiran varatessa jalalle. Samalla tarkastamme nivelkierukat eli polven rustoiset iskunvaimentimet ja poistamme tai hoidamme repeytyneen nivelkierukan. Klinikallamme TTA-leikkauksen tekee eläinlääkäri Pamela Kvarngård, jolla on laaja kokemus ortopedisistä toimenpiteistä.

TTA vai lateral suture?

Tarjoamme kahta leikkausmenetelmää eturistisidesairauden hoitoon: TTA:ta ja lateral suture -leikkausta. Lateral suture vakauttaa polven nivelen ulkopuolelle asetettavalla vahvalla synteettisellä materiaalilla, joka jäljittelee ristisidettä. TTA taas muuttaa polveen kohdistuvia voimia pysyvästi. Lateral suture sopii kissoille ja pienille koirille sekä usein myös keskikokoisille koirille ja iäkkäämmille, rauhallisemmille suurille koirille. TTA sopii aktiivisille koirille ja suurille koirille. Arvioimme aina yksilöllisesti, kumpi menetelmä sopii koirallesi parhaiten.

Toipuminen

Kun koirasi pääsee kotiin, saat mukaasi kipulääkkeet ja kirjalliset kotihoito-ohjeet: vain hihnalenkkejä, ei juoksemista, hyppimistä eikä vapaata leikkiä, kunnes luu on parantunut. Tikit poistetaan 12–14 päivän kuluttua. Kontrolliröntgenkuvauksessa 6–8 viikon kohdalla tarkistetaan luun paraneminen, ennen kuin liikuntaa aletaan vähitellen lisätä. Useimmat koirat kävelevät 3–4 kuukauden kuluttua ontumatta tai vain lievästi ontuen, ja tilanne voi kohentua edelleen ensimmäisen vuoden aikana. Suosittelemme aina eläinfysioterapiaa, joka voi nopeuttaa toipumista. Klinikallamme on myös eläinfysioterapeutin vastaanotto. Tutkimuksissa noin yhdeksän kymmenestä omistajasta arvioi lopputuloksen hyväksi tai erinomaiseksi.

Riskit ja komplikaatiot

Useimpien tutkimusten mukaan komplikaatioita esiintyy noin kymmenesosalla–kolmasosalla koirista. Noin joka kymmenes koira saa vakavamman komplikaation, joka vaatii usein uuden leikkauksen. Useimmat tällaiset ongelmat voidaan kuitenkin hoitaa onnistuneesti. Mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi infektio, sääriluun kyhmyn tai itse sääriluun murtuma, implantin pettäminen, polvilumpion sijoiltaanmeno sekä myöhemmin ilmenevä nivelkierukan repeämä (raportoitu yleensä 2–10 %:ssa polvista). Nivelrikko etenee silti usein ajan myötä, vaikka leikkaus olisi onnistunut. Leikkauksen aikana valvomme anestesiaa tarkasti ja annamme koiralle usean kipulääkkeen yhdistelmää jatkuvana infuusiona.

Milloin kannattaa ottaa yhteyttä?

Jos koirasi ontuu takajalkaansa, liikkuu jäykästi levon jälkeen tai sen on vaikea nousta ylös tai istuutua, yksi yleinen syy on eturistisidesairaus. Osittainen repeämä etenee yleensä, ja hoidon lykkääminen lisää nivelkierukkavaurion riskiä, joten älä jää odottamaan. Kun sairaus on yhdessä polvessa, se kehittyy myöhemmin myös toiseen polveen noin kolmasosalla–puolella koirista, iäkkäämmillä harvemmin. Pidä koirasi hoikkana, sillä ylipaino on riskitekijä. Varaa aika ontumatutkimukseen, niin suosittelemme koirallesi sopivimman menetelmän.

Lähteet

1. American College of Veterinary Surgeons (ACVS). Cranial Cruciate Ligament Disease (animal-owner health topic). acvs.org
2. Apelt D, Kowaleski MP, Boudrieau RJ (2007). Effect of tibial tuberosity advancement on cranial tibial subluxation in canine cranial cruciate-deficient stifle joints: an in vitro experimental study. Vet Surg 36(2):170–177. doi.org
3. Edwards GA, Hosgood G, Hancock RB, Stubbs WP, Jackson AH (2016). Major complications associated with fork-based and screw-based tibial tuberosity advancement implants: 438 cases. Can Vet J 57(4):415–420. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
4. Lafaver S, Miller NA, Stubbs WP, Taylor RA, Boudrieau RJ (2007). Tibial tuberosity advancement for stabilization of the canine cranial cruciate ligament-deficient stifle joint: surgical technique, early results, and complications in 101 dogs. Vet Surg 36(6):573–586. doi.org
5. Steinberg EJ, Prata RG, Palazzini K, Brown DC (2011). Tibial tuberosity advancement for treatment of CrCL injury: complications and owner satisfaction. J Am Anim Hosp Assoc 47(4):250–257. doi.org
6. Hoffmann DE, Miller JM, Ober CP, Lanz OI, Martin RA, Shires PK (2006). Tibial tuberosity advancement in 65 canine stifles. Vet Comp Orthop Traumatol 19(4):219–227. doi.org
7. Stein S, Schmoekel H (2008). Short-term and eight to 12 months results of a tibial tuberosity advancement as treatment of canine cranial cruciate ligament damage. J Small Anim Pract 49(8):398–404. doi.org
8. MacDonald TL, Allen DA, Monteith GJ (2013). Clinical assessment following tibial tuberosity advancement in 28 stifles at 6 months and 1 year after surgery. Can Vet J 54(3):249–254. pmc.ncbi.nlm.nih.gov
9. Costa M, Craig D, Cambridge T, Sebestyen P, Su Y, Fahie MA (2017). Major complications of tibial tuberosity advancement in 1613 dogs. Vet Surg 46(4):494–500. doi.org
10. Hayes GM, Langley-Hobbs SJ, Jeffery ND (2010). Risk factors for medial meniscal injury in association with cranial cruciate ligament rupture. J Small Anim Pract 51(12):630–634. doi.org
11. Grierson J, Asher L, Grainger K (2011). An investigation into risk factors for bilateral canine cruciate ligament rupture. Vet Comp Orthop Traumatol 24(3):192–196. doi.org
12. Murphy CL, Niles J, Radasch RM (2024). The prevalence and risk factors of contralateral cranial cruciate ligament rupture in medium-to-large (≥15 kg) breed dogs 8 years of age or older. Vet Comp Orthop Traumatol 37(1):8–12. doi.org